huomioita elämästä

En oikein vieläkään geen jäljiltä osaa pysähtyä. Pelkkä oleminen ja etenkin päiväunet tuntuvat jotenkin.. Ihan kuin niihin ei edelleenkään olisi lupaa. M ihmetteli, miksen kerrankin lepää ja nuku, kun siihen on aika ja paikka. En pysty. Kun M nousee kymmeneltä lähtemään töihin, en mitenkään pysty jäämään sänkyyn. Eilen yritin nukkua päiväunia. Hetken taisin nukahtaakin, mutta ei siinä ollut sitä rauhallista nautintoa jotenkin. Kävin tänään kaverin kanssa keskustassa kahvilla ja valmistujaislahjaostoksilla. Hän sanoi aivan samaa pysähtymisestä ja rauhoittumisesta. Geen jäljiltä hänkään ei ole saanut takaisin lorvimisen taitoa. Vapaata olisi, mutta pysähtyä en osaa.

Tänään on ollut mukava päivä. Aamulla heti heräämisen ja aamutouhujen jälkeen suuntasin keskustaan allekirjoituttamaan kesävuokrasopimusta. Vuokralaiseni vaikutti mukavalta ja luotettavalta. Kaikki vaikuttaa tänään mukavalta. Jopa vesisade. :) Meri näytti vihreältä. Vettä ropisee. Lahkeet kastuivat. Tuuli painoi sateenvarjoa kuin näkymätön supermies. Nyt minulla on vain aikaa ja aikaa. Ajattelin maalata ehkä hieman, nukkua (jos vain millään annan itselleni luvan), pyykätä ja ehkä imuroidakin. Lukeakin voisi. Näin sitä koitetaan vaan tehokkaasti luoda tekemistä ja aikataulua. :)

Pienempi pikkuveli tuli Venäjältä kivääriä pyörittämästä. Olivat sotilasmusiikkia esittelemässä. Ja oluen juomiseksihan se kuulemma oli mennyt. Isompi pikkuveli on saanut huomiseksi ajan YTHS:ltä. Pääsee puhumaan asioistaan. Äiti kehui uutta pyörääni. JEe. Hm. Mukavaa.