ensivaikutelmasta

Viikonloppuna olin koiratapahtumassa, jossa leiripaikalle kokoontui parisenkymmentä ihmistä koirineen ympäri Suomen. Tähän asti olen tottunut siihen, että koiraporukoissa tavalla tai toisella jengi huomioi ympärillä olevat ihmiset, koska yhteinen harrastus sitoo ja luo puheenaiheita.

Tarkoitus oli tehdä yhdessä treenipisteessä tokotreeniä ja paikalla oli hommaan hankittu vetäjäkin. Suurin osa väestä marssi muille treenipisteille, joten tokopisteelle jäi vain minä ja kaksi muuta ihmistä koirineen. Odottelin homman alkua, mutta käden (tai tassun) käänteessä homma olikin kääntynyt niin, että kaksi muuta koiran omistajaa ryhtyi puuhaamaan keskenään ja latelivat listan asioista, joita he aikovat tehdä. Seisoimme treenipisteen kouluttajan kanssa silmät pyöreinä, kun tämä touhukas kaksikko ryhtyi puuhiin. He eivät kiinnittäneet minuun tai kouluttajaan oikeastaan mitään huomiota. Olimme kai hetkellisesti näkymättömiä.

Siinä kohtaa rupesi tympäisemään rankalla kädellä. Sanoin näille kahdelle, että oliko ehkä kuitenkin tarkoitus tehdä yhdessä jotain ja että minäkin olisin halukas osallistumaan tekemiseen. Sain epämääräisen vastauksen, joka ei millään tavalla viestinyt, että kaksikko olisi pahoillaan siitä, että jäin heti alusta täysin homman ulkopuolelle. "Meillä on ensi viikonloppuna tokon SM-kisat, ni..." Selitys hiipui eikä minulle auennut, miksen voisi osallistua tästä huolimatta treenaamiseen. Kaksikko jatkoi omaa treeniään ja minä seisoskelin sivussa. Lopulta sain tarpeekseni ja vein koirani juomaan. Hakeuduin tuttujen ihmisten luo ja jätin tokoilematta.

"Mulkut."

Sellainen ensivaikutelma tästä kaksikosta jäi.

Kyse ei ollut mistään tokoleiristä tai sm-kisoihin valmentavasta tapahtumasta vaan puhtaasti tutustumisen ja hauskan ajanvieton merkeissä vietettävästä viikonlopusta. Pääpointti siis nimenomaan oli, että rodun kanssa puuhaavat ihmiset tutustuisivat toisiinsa.

Tapahtumassa oli mukana myös useita muita minulle vieraita ihmisiä. Kukaan muu ei herättänyt ärtymisen tunteita, sillä kaikki muut suhtautuivat toisiinsa ystävällisen huomioivasti. Sillä tavoin, miten vieraaseen ihmiseen nyt on kohteliasta suhtautua. 

Siinä päivän edetessä ehdin pohtia, että ensivaikutelmasta on todella vaikea päästä irti. En enää ollut kiinnostunut tutustumaan tähän kaksikkoon eikä houkuttanut pätkääkään hakeutua heidän seuraansa, että voisin muuttaa ensivaikutelmaa. Ihan parissa minuutissa nämä kaksi ihmistä onnistuivat luomaan mielikuvan, että minä olen vähäpätöinen häiriötekijä, jota ei tarvitse huomioida. Sittemmin kävi ilmi, että toinen on rodun yhdistyksen puheenjohtaja. Voi kiesus. Eipä ole tarvetta hakeutua tuon yhdistyksen jäseneksi jatkossakaan.

Onneksi tapahtuma oli tästä ensivaikutelmapohdinnasta huolimatta erittäin onnistunut ja naurua riitti yön tunteihin asti. :)