hm.

Äitillä on verenpainetta. On ollut jo pitkään ja nyt etsitään syytä.

"Ristiriitaisia tuloksia", sanoi äiti ja naurahti. "En minä niistä mitään tajunnut. Hormoneja ne epäilee. Tehdään lisätutkimuksia."

Miksi mua huolettaa?

näin unta..

..että oli syksy ja olin töissä. Kutoseni olivat seiskoja. Taisi olla ensimmäinen työpäivä, sillä en ollut nähnyt vielä ekaluokkalaisiani. Kävin jututtamassa seiskoja ja kerroin, että olen heidän matematiikanopensa. Yksi kertoi, että hänestä on tehty lastensuojeluilmoitus ja että hän tulee kertaamaan kutosluokan. Olin ihan ihmeissäni. Kaikesta huolimatta unessa olin erittäin levollinen ja erittäin iloinen nähdessäni taas kutosiani. Eikä ykköstenkään kohtaaminen tuntunut unessa stressaavalta.

Olen nähnyt muutamasta oppilaastani unta nyt jo monta kertaa. Joka kerta olen iloinen, että saan nähdä heidät. Ja hekin vaikuttavat seesteisiltä.

Ei sitä kai vieläkään ole tajunnut, että 3,5 vuotta elämässäni pyörineet muksut ovat nyt pitkältä taakse jäänyttä elämää. Toki törmään heihin käytävällä ja moikataan, mutta minä en ole enää se, jolle asioista kerrotaan tai se, joka asioita selvittelee. On jännää nähdä ja kokea, miltä tuntuu päästää irti ja antaa jonkun muun huolehtia heidän asioistaan. Se on varmaankin vaikeaa, sillä olenhan minä kuitenkin vielä tällä hetkellä se, joka heidän asioistaan koululla eniten tietää. Onneksi saan pitää heistä edes osan kolmena tuntina viikossa.

ensimmäisen lomaviikon saldoa

1. Tein sen, mistä olen unelmoinut koko kevään. (Ja talvenkin.) Menin maanantain helleaamuna läheiselle nurmialueelle koiran kanssa heti aamutuimaan kahdeksan jälkeen. Ostin mukaan viinirypäleitä, päivän Iltasanomat ja koiralle pallon. Siellä me istuimme - minä, koira ja nurmikonleikkaajapojat. Voi jestas, sitä voisi tehdä vaikka joka aamu. Seuraavana helleaamuna keitän mukaan myös kahvia ja otan koiran aamupalankin nurmikolle.

2. Kävin töissä siivoamassa ja olemassa muuttoapuna. Lisäksi lähinnä hengasin ja imin itseeni sellaista "kyllä ensi syksynä asiat on ihan hallussa" -fiilistä. Otin kotiin lukemiseksi Aapisen opeoppaan.

3. Kävin lääkärissä.

4. Koira kävi lääkärissä tutkituttamassa korvansa, kun ravistelee niitä kovasti. Sisäkorva oli ärtynyt ja nyt ollaan korvatippakuurilla 10 päivää.

5. Olen nukkunut paljon päiväunia. Etenkin ensimmäisinä päivinä unta olisi riittänyt ihan mielettömän paljon. Unirytmi on jo kääntynyt sellaiseksi, että koira antaa aamuisin nukkua noin puoli yhdeksään asti. Ja se onkin ihan sopiva heräämisaika. En tykkää nukkua koko päivää. (Paitsi tietysti päiväunia saa ja pitääkin nukkua.)

6. Olen käynyt eläinkaupassa suunnittelemassa luokkalemmikin hankkimista. Akaattikotilo? How about that?

Kesä lomalla.

Niin se tulee kesä taas vietettyä - lomalla.

Miten loma alkoi?
No. Ensinnäkin kevätjuhlapäivä alkoi lievällä hysterialla. Jo edellisenä iltana olin ommellut, silittänyt, harsinut, parsinut, kirjoittanut kortteja, pölpöttänyt ja tuntenut itseni kiinni hirttäneeksi moottoriksi. Aamulla sama tunne jatkui. L:n luokan kevätjuhlat olivat ensimmäisessä vuorossa - joita kaiken kaikkiaan koulullamme pidettiin 3 kappaletta. L:n pari tyttöä veti oikein kunnon hysteriaitkut ja L hajoili tyttöjä katsellessaan. Perinteinen opettajien oppilaille suuntaama hyvästely-yhteislaulu meinasi muuttua parkumiseksi, kun satuin vilkaisemaan L:n oppilaita. Mutta sitten hysteriaolo meni itseltä ohi.

Toista juhlaa en jaksanut seurata, sillä kolmannessa juhlassa piti joka tapauksessa istua alusta loppuun omien oppilaiden kanssa.

Oppilaat saapuivat ja toivat ruusuja enemmän kuin koskaan aiemmin. Tältä näytti tämän hemulin kevätjuhlalahjonta.

















































































En murtunut. En kyynelehtinyt. En hysterioinut. Olin ennen kaikkea iloinen oma itseni kevätjuhlapuheessani. Kirjoitin puheen ensimmäistä kertaa jo etukäteen. Yleensä olen puhunut vain sitä mitä sylki suuhun sattuu tuomaan. Tällä kertaa ajattelin varmistaa, ettei tilanne muodostu liian vaikeaksi. Muistelin menneitä - niin hyviä kuin huonojakin aikoja. Kävin läpi tätä vuotta. Yksi äideistä kyynelehti ja toi minulle todistustenjaon jälkeen kirjeen. Tämä äiti on ollut Se Haastava Tapaus, joka takuulla jää mieleeni. En avannut kirjettä siinä tilanteessa, vaan pistin kirjeen pöydälleni. Hetken kuluttua Äiti tuli uudelleen luokseni, ja sanoi kirjeen olevan kiitoskirje, joten voin avata sen huoletta. Mielessäni siis ei todellakaan käynyt mikään muu vaihtoehto kuin kiitoskirje ennen kuin Äiti tuli kertomaan asiasta. Ei kai KUKAAN tuo kevätjuhliin haukkumakirjeitä. Eihän?

Oppilaat kävivät halaamassa kuka yhden, kuka useamman kerran. Sanottiin moimoit ja sinne ne häipyivät. Tiedän opettavani ensi vuonna useita luokkani oppilaita - ja kaikki jatkavat oman koulun yläluokilla - joten ehkä tästä syystä en tuntenut niin murskaavan suuria tunteita kuin L. Vanhemmatkin kävivät kättelemässä ja halaamassa ja kaikkien kasvoilla karehti hymy.

Illalla suuntasimme opettajaporukan kanssa piknikille meren rantaan. Osa oli paikalle saapuessamme jo niin tuiterissa, että heikompia hirvitti. Loppujen lopuksi ilta oli kuitenkin erittäin hauska ja vaihdoin kuulumisia ja kesää edeltäviä tunteita monien mukavien työtovereideni kanssa. Jossain vaiheessa iltaa vaihdoimme seurueen pikkuveljiini ja heidän puolisoihinsa. Humala oli mitä ilmeisimmin karmea. Aamulla suun jälkimakujen perusteella saatoin kertoa syöneeni yöpalaksi jotain aivan järkyttävän valkosipulista ruokaa. Muistikuvat olivat hatarat, mutta olo erittäin puhdistunut. Nollaus tuli tehtyä. Ja mielestäni siihen oli tällä kertaa ihan hyvät perusteet.

Näin alkaa opettaja-hemulin loma - krapularyypyllä ja helteisellä säällä. Saa nähdä, mitä loman aikana ehtii sattua ja tapahtua.