..että oli syksy ja olin töissä. Kutoseni olivat seiskoja. Taisi olla ensimmäinen työpäivä, sillä en ollut nähnyt vielä ekaluokkalaisiani. Kävin jututtamassa seiskoja ja kerroin, että olen heidän matematiikanopensa. Yksi kertoi, että hänestä on tehty lastensuojeluilmoitus ja että hän tulee kertaamaan kutosluokan. Olin ihan ihmeissäni. Kaikesta huolimatta unessa olin erittäin levollinen ja erittäin iloinen nähdessäni taas kutosiani. Eikä ykköstenkään kohtaaminen tuntunut unessa stressaavalta.
Olen nähnyt muutamasta oppilaastani unta nyt jo monta kertaa. Joka kerta olen iloinen, että saan nähdä heidät. Ja hekin vaikuttavat seesteisiltä.
Ei sitä kai vieläkään ole tajunnut, että 3,5 vuotta elämässäni pyörineet muksut ovat nyt pitkältä taakse jäänyttä elämää. Toki törmään heihin käytävällä ja moikataan, mutta minä en ole enää se, jolle asioista kerrotaan tai se, joka asioita selvittelee. On jännää nähdä ja kokea, miltä tuntuu päästää irti ja antaa jonkun muun huolehtia heidän asioistaan. Se on varmaankin vaikeaa, sillä olenhan minä kuitenkin vielä tällä hetkellä se, joka heidän asioistaan koululla eniten tietää. Onneksi saan pitää heistä edes osan kolmena tuntina viikossa.
Olen nähnyt muutamasta oppilaastani unta nyt jo monta kertaa. Joka kerta olen iloinen, että saan nähdä heidät. Ja hekin vaikuttavat seesteisiltä.
Ei sitä kai vieläkään ole tajunnut, että 3,5 vuotta elämässäni pyörineet muksut ovat nyt pitkältä taakse jäänyttä elämää. Toki törmään heihin käytävällä ja moikataan, mutta minä en ole enää se, jolle asioista kerrotaan tai se, joka asioita selvittelee. On jännää nähdä ja kokea, miltä tuntuu päästää irti ja antaa jonkun muun huolehtia heidän asioistaan. Se on varmaankin vaikeaa, sillä olenhan minä kuitenkin vielä tällä hetkellä se, joka heidän asioistaan koululla eniten tietää. Onneksi saan pitää heistä edes osan kolmena tuntina viikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti