sitä tietää onnistuneensa..

..kun oppilas käyttää minun viljelemääni vitsailutapaa omatoimisesti. :)

"Voisko noi muut oppilaat olla jo hiljaa, että me voitais open kanssa täällä luokan edessä syödä nää mun synttärikarkit...?!"

Nauratti kovasti. Olisin voinut itse käyttää täsmälleen samaa ilmaisua hiljentämään luokan.
"Olkaas nyt hei jo hiljaa, että päästään päivänsankarin kanssa jakamaan nää synttärikarkit toisillemme!" Se kuulostaa ihan minulta.

Lisäksi tänään nauratti, kun sanoittamani laulun keinoin pyrittiin opettelemaan sanaluokkia. Tuntia myöhemmin yksi oppilas alkoi kovaan ääneen laulaa kyseistä laulua, mutta laulu lähti aivan omille reiteilleen ja muuttui vahingossa Pienen pieneksi veturiksi, vaikka sen piti olla Pienen pieni verbi. Jotenkin pienen pieni veturi suorastaan moukaroi huumorintajuani sillä hetkellä, joten purskahdin tahattomasti aivan hersyvään nauruun. Ensin laulaja meinasi nolostua, mutta sitten nauru voitti ja hekotettiin vatsat kippurassa sitten useamman tytön voimin. Sovittiin, että se on tämän laulaneen oppilaan syy, jos ensi viikon kokeessa sanaluokiksi listataan substantiivit, adjektiivit, numeraalit, pronominit, partikkelit ja veturi. 

Mitä muuta meille kuuluu?

Luokka pursuaa romanttisia tunteita, sydämiä ja siirappia. Melkein äklöttää jo se yliromantiikka, mitä etenkin tytöt suoltavat ympärilleen. Toi ihastuu, mä ihastun, se ihastuu, ... Ja sitä hysteerisen hihittelyn ja supatusten määrää ei voi edes sanoin kuvailla. Voihan vieteri. Eikä vielä ole edes kunnolla kevät. Mitähän meno on sitten viidennellä luokalla, kun jo nyt tämä on niin tätä? :D