tuli ja meni

Juhannus tuli. Ja meni. Nautin kyllä oikein kovasti mökkijuhannuksesta. Se oli oikeastaan juuri sellainen kuin mökkijuhannus parhaillaan on: Saunomista. Löhöilyä. Päiväunia silloin kun päiväunittaa. Hyvää seuraa. Uimista. Saunomista.

Mökki sijaitsee saarella, jonka halkaisija on ehkä 30m. Ja mantereelle on matkaa noin 10m. Ja saarella juhannusta viettämässä oli lähes 20 ihmistä. Vaan ahdasta ei ollut. Hyvä meiningi ja olutta vain sen verran, että ei ollut jano (eikä krapula). Provinssikrapula kummitteli vielä sen verran, ettei tehnyt mieli olla humalassa. Ja hyvä niin.

Käytiin myös M:n kotona moikkaamassa kummityttöä ja isosiskoa. Vaavi oli kyllä suloinen ja kuolaava laitos. Ja isosiskokin lopetti vierastamisen ihan hetkessä. Harkitsin jo vakavasti lapsenlikaksi ilmoittautumista. (En sentään omaa mukulaa.)

Eilen kotiin saapuminen oli kuitenkin ihanaa. Koti. Saan olla alasti jos haluan. Saan haista tai olla haisematta. Koti.

Kun yöllä vihdoin suljin silmäni, luomiin kuvastui kartta. Kaksi viikkoa M:n kartturina - hauskaa hauskaa!

"Tästä vasemmalle! Tie 3153."
"Varmastiko? Täähän on ihan kärrypolku..."
"Joo sinne vaan! Täältä pääsee ihan hyvin. 30km hiekkatietä, ei paha! Mennään jo."
"Okei."

Ja perille löydettiin - tietenkin.

ai jai jai.

Tulipa oltua humalassa. Jopa niin humalassa, että oli liian humalassa. Kylkiasento, kupillinen (tai useampi) punaviiniä niskaan, oksentelua, sammumista yhdeksältä illalla... Kuulostaako teinimeningiltä? Niin minustakin. Ja tämä oli jo toinen Provinssirock, jossa tuli todistettua, että punaviinipönikän vieminen alueelle on täysin kuolleena syntynyt idea. Viime kesänä empiirisen kokeen toteutti ystävä L, tänä vuonna minä. Ensi vuonna en aio toistaa koetta. Lupaan ja vannon. Punaviini on AIVAN liian terävää janojuomaksi.

Ja voi sitä krapulan määrää. Pääsin istuma-asentoon sunnuntaina klo 16 iltapäivällä. Syöminen onnistui joskus ilta seitsemältä. (Tosin itse en kyennyt menemään ruoka-alueelle ostoksille, vaan M kilttinä toimi ostomiehenä. Haju oli KUVOTTAVA.) Tänään on vielä ollut vatsa sekaisin ja olo muutenkin vähän hutera.

En suosittele vastaavaa toimintaa kenellekään.

jee (x3 -2)

Jee1. Sain iPodini.
Jee2. Painonvartijoilta tuli avaimenperä, koska olen pudottanut yli 10% painostani. (Eli 7,4 kiloa kadoksissa.)
Jee3. Lähdetään ihan just Provinssiin.

-Jee1. Onnistuin saamaan iPodini jotenkin sekaisin enkä saa sitä enää päälle.
-Jee2. Ollaan aikataulusta myöhässä. Inhoan melkein yli kaiken myöhästelyä. Mur.

huo men na

Elämäni ensimmäinen karavaanariretki on aivan tuota pikaa edessä. Huomenna M, Make-kaveri ja minä suuntaamme kulkumme ensin vanhuksilleni, mistä nappaamme käyttöön isukin auton ja matkailuvaunun. Siitä matka jatkuu rauhallista tahtia moottoripyöräseurueemme kanssa kohti Seinäjokea ja Provinssirockia. Yöpyminen hoidetaan jossakin matkanvarren leirintäalueista. Perjaintaina matka jatkuu perille asti. Takaisin palaamme kunhan ehdimme eli jossain vaiheessa maanantaina.

Ei tunnu siltä, että edellisestä Provinssista on jo vuosi.

Ja niin. Hiukset lyhenivät. Ovat nyt kovin lyhyet ja kovin punaiset. (En muista mainitsinko tästä jo täällä. Ehkä en.)


Ostin eilen iPodin. Puhdas heräteostos. Netissä myytiin halvennuksella niin meikähemuli meni ja osti. Ehdin pohtia ostopäätöstä noin minuutin. Ajattelu rumentaa, kuten tavataan sanoa.

kesäkesäkesä

Jee, mikä sää. Tosin päivä on mennyt lähinnä nukkuessa, koska eilen Kaivarin kesäkonserttiretki venyi aamuneljään asti. Lonkeroita tuli tuhottua vain kolme, joten aamulla olo oli täysin normaali. 5 euroa hävisin pokerissa, joskin sijoituin kahdessa pelaamassani turnauksessa kummassakin kolmanneksi. Muut olivat kokeneita pelimiehiä, joten tunsin itseni oman elämäni sankariksi.

Eilen kuulin ensimmäisen kerran spontaanisti tutun suusta sanat: "Hei oot laihtunu!" Aika kivaa, että sen oikeasti huomaa myös ulospäin. Itse huomaan sen kyllä. Etureppu eli masu on kadonnut jonnekin matkan varrella. M sanoi, että takapuolikin on kavennut. Kevään aikana housut ovat käyneet suuriksi ja ennen niin kovin timmit paidat ovat ruvenneet olemaan tavallisia sopivia paitoja. Kadoksissa tällä hetkellä siis on noin 6,5 kiloa. Koska pituutta tällä hemulilla on ruhtinaalliset 151 JA ½ cm, niin tuo on kohtuullisen suuri pudotus! Toinen tuttu totesi, että "Ootpa pikkuruinen!" Hihihi. Tykkäänkin olla pikkuruinen. Olen aina tuntenut itseni enemmän tai vähemmän pulleaksi. On kummallista huomata, että en ehkä olekaan enää pullea. Olen normaali. Siis oikeasti normaali. Lyhyt olen aina tiennyt olevani ja pidän siitä. Nyt olen pikkuruinen. Jee se on kivaa.

lisää kokemuksia

Kummityttö oli tullut vähän isommaksi. Jo melkein 6kk ikää. Istuu mielellään sylissä ja rupeaa tietenkin heti kitisemään, jos laskee esim. lattialle pois sylistä. Isosisko vierasti kovasti, mutta lämpeni sentään tänään aamulla jo vähän ja sitten koottiinkin jo leluista juttuja ja putsattiin käsiä jäätelöstä.

Ja sarja kesän uusista kokemuksista jatkuu: Huuliharpun soittamisen SM-kisat on nyt nähty. Kaikkea sitä.

hetki julkisuudessa

Nyt se on taas tehty. Olen ollut tv-sarjan kuvauksissa apulaisena. Tietenkin suostuin, kun kaveri pyysi tuuraamaan. Tietenkin. Tälläiset asiat ovat niitä, joita suostun kyllä kokeilemaan. Olisin lähtenyt ilman seuraakin, mutta mukaan ilmeistyivät myös ystävä L ja pikkuveli. Siellä me sitten istuksimme esin puoli tuntia ja sitten L lähti kuvattavaksi. Sitten minä ja pikkuveli istuimme vielä 2,5 tuntia yle:n käytävässä ja minä join litratolkulla kahvia, pikkuveli ei. Lopulta tuli meidän vuoromme. Astelimme studioon. "Valot! Ääni! KUVAUS!" Musiikki alkoi soida, kävelimme baaritiskille ja saimme käteemme oluet (alkoholitonta, phtyi). "Kiitos! Kiitos avusta! Moi moi."

Hihihi. Itse toiminta kesti noin 30sek. Odottelua 2 tuntia. Mutta hauska kokemus silti. Menee se lomapäivä noinkin.

(Ai niin. Muistinko mainita, että tänään olenkin sitten viestitellyt apulaisohjaajalle, koska onnistuin unohtamaan kasan cd:itä studion käytävälle. Ihan uusia. Sinne meni yli 50e, jos niitä en takaisin saa. Hemmetin kuustoista tätä lahoa päätä.)

Loman saldo: työkkäri, KELA, Korkeasaari, televisiokuvaukset. EI HUONO!

hmm.

Edellisten vastaustesi perusteella: Olet 11 % Harkitsija

Seuraava kaavio kuvaa vastaustesi sijoittumista

Ekstrovertti	-------------*------	Introvertti
Käytännöllinen	---------------*----	Intuitiivinen
Ajattelija	-------------*------	Tuntija
Impulsiivinen	-----------*--------	Harkitsija

(mmmm)

Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi

Olet intuitiolla varustettu, ihmisistä ja asioista huolta pitävä, rauhallinen ja rauhaa rakastava, syvällinen ja monisyinen ihminen. Osaat yhtä luontevasti kohdata elämän henkilökohtaisia ja analyyttisiä tilanteita. Ihmistyyppisi on yleensä sopivimmillaan sisäisten asioiden ja näkymien kanssa, mutta tarvitsee jossakin määrin myös ihmiskontakteja. Tämä vastakkainasettelu aiheuttaakin toisinaan ongelmia. Olet sanavalmis, empaattinen ja idealistinen. Yleensä kaltaisesi ihminen sanoo vain tietävänsä asiat suoralta kädeltä, mutta ei välttämättä osaa selittää asioita toisille. Tunnet vahvasti toisten ihmisten tunteiden mukana, ja osaat tunnistaa hyvän ja pahan eri asioista ja tilanteista. Tästä syystä sovellut ammatteihin, joissa ollaan tekemisissä ihmisten kanssa. Nautit siitä, että voit olla avuksi toisille. Kun olet tehnyt jostakin asiasta päätöksen ja asettanut tavoitteesi, mitkään järkisyyt eivät saa päätäsi kääntymään. Se, osaatko kääntää tämän ominaisuuden sinnikkyydeksi, vai oletko pelkästään jääräpäinen, määrääkin helposti koko elämäsi suunnan ja menestyksen.

No joo. Hmmm. Vaikea sanoa, olenko minä tuo. Ainakin jossain määrin, kyllä. En ehkä viihdy sisäisten asioiden kanssa niin hyvin kuin tuossa korostetaan. Elän tunteissa mukana. Pidän ihmisistä. Tarvitsen seuraa ollakseni tyytyväinen. Erotan mielestäni pahan ja hyvän. En kylläkään rakasta rauhaa aivan loputtomasti. Olen valmis taistelemaan asiani puolesta. Riitaa inhoan kyllä - etenkin puolituttujen kanssa.

Viime yönä olin vaihteeksi luokkaani komentamassa. Karjuin minkä kerkesin, koska kakarat olivat ihan holtittomia. Eräs opettajakollegani oli vienyt muksut retkelle ja minä jouduin tahtomattani mukaan komentajan rooliin. Saisivat jo jäädä unista nuo muksut. Loma lomana, työ työnä.

loma (/työttömyys)

Nyt se alkoi. Loma. Aurinko paistaa ja meikä-hemuli hyppäsi polkupyöränsä selkään selvittääkseen itselleen, miltä tuntuu olla virallisesti työtön. "Pikapyrähdys", ajatteli hän. "Ja sitten kahville kotiin", hän pohti. Vaan eipä se mennyt niin. Tietenkään. Tänään on vuoden kiireisin työttömyyspäivä, koska kaikki valmistuvat ja pääsevät kouluistaan työttömän maailmaa tutkimaan. Niinpä jonotin ensin puolisen tuntia neuvontaan (koska niin käskettiin tehdä) vain saadakseni ohjeen: "Ota vuoronumero." Tämän jälkeen vuoronumero kourassa istuin odottelemassa vielä tunnin verran. Työkkärin työntekijät näyttivät stressaantuneilta, eikä ihme: työvoimatoimiston tietokoneiden softa oli sanonut poks. Varmasti ihana tunne. Miljoona huokailevaa ja tuskaista asiakasta ja työväline pois käytöstä.

Olin jotenkin odottanut, että työkkärissä olisi selvät sävelet, minulta kysyttäisi tietyt kysymykset ja sitten saisin tietää, saanko tukia vai en. No ei se niin mennyt. Kävelin vuorollani Täti Työttömyysihmisen luokse. Istuin penkkiin ja tarjosin työtodistuksiani hänelle. "Jaaaaa, sinä oletkin ollut kassatätinä! Minäkin! Mikä sattuma!" "Nnnniiiin..." Hypistelin papereitani, jotta asia olisi edennyt. "Silloin kolmekymmentä vuotta sitten... bla bla.." "Niin. Jahas.." "Ja sitten tuotiin tavarat takaikkunasta ja poistuttiin etuovesta eikä palkkaakaan saanut juuri mitään! bla bla bla..." "Aivan. Jännittävää..." "PITIKÖS SITÄ SINUN ASIAAKIN HOITAA HAHAHA TÄSSÄ AJATUKSET KARKAA!!" "Hheheh, niinhän ne näytti karkaavan.." "Ja tänään onkin vuoden kiireisin päivä!" "No joo.. Aika kumma, että on jonoa.." Ja viisi minuttia siinä itse asian hoitamisessa sitten kului. En tullut hullua hurskaammaksi. Jotain pitäisi lähettää KELAlle. Ja jotain työttömyyden uusimista ja joku tosite ja seitsemän päivää karenssia.

Hm hm hm. Tätä pitää vielä miettiä.