keskustelu nettikiusaajan kanssa

Keskustelun taustaa:

Olen tuntenut keskustelukumppanini jo vuosia. Ja jo vuosia hän on yhdellä netin keskustelualueella kiusannut systemaattisesti erästä mieskeskustelijaa. Kaikki, mitä kyseinen mies sanoo, on perseestä. Kaikki on idioottia ja miehen persoona on tämän henkilön mielestä erittäin vääränlainen. Tänään hermoni viimein katkesi, ja kutsuin kyseistä keskustelijaa idiootiksi ja tylsäksi persoonaksi, kun hän oli poistunut keskustelusta.

Hetken kuluttua minulle tulee yksityisesti viesti, jonka on lähettänyt tämä nettikiusaaja. Hän on jotakin reittiä saanut selville, että olen hermostunut häneen ja nimitellyt idiootiksi.


Tässä lyhennettynä keskustelu, joka näistä lähtökohdista käytiin.
Nettikiusaaja: NK
Minä: M

NK: "Menisit ittees, haukuit mua selän takana! Ootpa hyvä esikuva oppilailles, tosi aikuismaista!"
M: "Voin sanoa sen ihan suoraankin. Kiusaaminen on erittäin perseestä."
NK: "Ite se mies on asemansa luonut."
M: "Ja sun tehtäväsi on kiusata sitä sen ansiosta niinkö? En muista, että tää mies ois tehnyt sulle mitään pahaa."
NK: "Kyse ei oo tekemisestä. Kyse on persoonasta. Se ite provosoi ihmisiä sorsimaan sitä."
M: "Mua ei provosoi yhtään. Jännä juttu."
NK: "Haluisinpa kuulla miten sun persoona on erityisen mielenkiintoisa."
M: "Mun?"
NK: "Oot kolmikymppinen kukkahattutäti, sekö on mielenkiintoista? Haukut mua tylsäksi persoonaksi mutta ite olet varmasti ihan vitun mielenkiintoinen."
M: "Ikävä kyllä mulle se on suuren mielen tylsyyden merkki, jos aikuinen ihminen kiusaa toista."
NK: "Mä en kiusaa. Mä kerron vaan rehellisen mielipiteeni. Älä nosta ittees jalustalle. Et oo mua parempi ihminen."
M: "Tässä asiassa olen. Mä en kiusaa toisia ihmisiä."
NK: "Ei poista sitä faktaa ettei se mies ole kovin fiksu ihminen. Odotan, että jonain päivänä se viisastuisi, mutta tuskinpa vaan. Ja kuten sanottua, en pidä sitä kiusaamisena."
M: "Mä voin kertoa, että se on kiusaamista ihan puhtaimmillaan. Lue netistä kiusaamisen kuvauksia."
NK: "Mua on kiusattu koulussa, kyllä mä tiedän mitä se on."
M: "Ja silti koet oikeudeksesi kiusata?!!"
NK: "Ihan niin kuin netissä ei ikinä kiusattais ketään."
M: "Mitä sitten? Perusteleeko se jotenkin sun toimintaasi? Oletko sä nyt oikeasti ihan tosissaan?"
NK: "Ihan oikeasti."
M: "Mä luulin, että noi sun perustelut voisi tulla vain lapsen suusta töissä."
NK: "En jaksa tätä keskustelua tällä haavaa enempää."
M: "Niin, onhan se ikävää, kun ei olekaan mitään perustelua toiminnalleen."

Hetken kuluttua:

NK: "Olet oikeassa tavallaan. Mun olisi pitänyt pistää kone sensuroimaan ton miehen kirjoitukset jo vuosia sitten."
M: "Niin olisi."

Suututti niin, että kädet tärisivät. Luulin keskustelun jossain vaiheessa, että nettikiusaajan tarkoitus oli vain provosoida minua. Mutta ilmeisesti näin ei ollut. Hän ihan oikeasti perusteli kiusaamistaan kolmella perustelulla, joita kuulen lähes päivittäin töissä kakkosluokkalaisten suusta.
Eli
1) Muakin on kiusattu, niin siks mulla on oikeus.
2) En mä kiusaa, mä vaan kerron mielipiteeni.
3) Kyllä muuallakin kiusataan, ei tää oo mikään poikkeus.
4) Se ite ärsytti ja siksi mulla on oikeus kiusata.

Jättää lähes sanattomaksi, että aikuinen kolmekymppinen nainen voi kirjoittaa tuollaisia asioita. Hän käyttää perusteluita, jotka itse koen täysin tyhjäksi puheeksi. Nuo perustelut eivät perustele mitään. Eihän noista neljästä kohdasta ainoakaan millään vähäiselläkään tavalla oikeuta kiusaamaan? Ymmärrän kyllä, että hän ei varmasti ollut pohtinut syitä toiminnalleen ennen kuin kyseenalaistin hänen tekemisensä. Mutta siitä huolimatta tuntuu tragikoomiselta, että aikuinen ihminen kirjoittaa julkisesti omina ajatuksinaan tuollaisia perusteluja. Nuo ovat nimittäin ne neljä klassisinta toteamusta. Tuon klassisempia en kykene keksimään. Ja luulisi, että kyseinen nainenkin olisi jossain yhteydessä (esim. koulussa) kuullut, miksi nuo perustelut eivät oikeuta mihinkään.

Huoh. Jokseenkin järjetön keskustelu.