Se Tunne

En oikein osaa kuvailla Sitä Tunnetta. Se tuntuu siltä, että pitäisi tehdä jotain hienoa. Että luovuus jollain tavalla kutittaa aivoja. Että. Tai että ilo ja innostus kuplii kuin sampanjalasissa. Että ulkoisesti olen ihan tyyni, mutta sisällä tärisee.

Ehkä haluaisin valokuvata? En tiedä.
Maalata jotain? Mahdollisesti.
Kirjoittaa? Sitä juuri tällä hetkellä teenkin.

Jotain.

Tämä tunne tulee ja menee. Ja silloin, kun tätä tunnetta ei ole, on hirmuisen hankalaa luoda yhtään mitään. Toki tämä tunne tulee välillä laimeampana ja silloin piirustelen jotain ilman sen suurempia suunnitelmia. Ja sitten joskus Se Tunne iskee kovempaa. Silloin kirjoitan ehkä runon. Useinkin Sen Tunteen iskiessä kirjoitan runoja. Se on nopea tapa purkaa tämä tunne. Joskus olen kirjoittanut satujakin tämän tunteen iskiessä.

"Ota vuosi vuorotteluvapaata ja luo", sanoi työkaverini joskus. Mutta entä, jos tämä tunne ei iskekään juuri silloin? Ei tämän tunteen tuloa jotenkin voi pakottaa. Olisihan se aika huikea tunne kirjoittaa lastenkirja ja kuvittaa se itse. Tai runokirja. (Ei mitään abstraktia tai syvällistä tai loppusoinnutonta. En pidä sellaisista runoista juurikaan. Pidän hauskoista, ehkä surullisista. Sellaisista joissa jollain tavalla on selkeä väri. Kirkkaan punainen, vaikkapa.)

Kimalainen surisi.
Ja sen maha murisi.
Kun ei ollut simaista,
kukkaa jota imaista.

Lempirunoni. Jotain simppeliä, hassua, oivaltavaa. (En löydä netistä runon kirjoittajan nimeä. Minä se joka tapauksessa en ole.) Tämän runon väri on mielessäni lämpimän keltainen. Ehkä keväisen vihreä.

Kerran tämä tunne iski elokuvateatterissa. Katsoin elokuvaa ja jostain ihan kulman takaa mielessä alkoi hyristä. Muistan, että pääsin aika pitkällekin siili-aiheisessa runossa elokuvan vilistäessä aika vahvasti ohi keskittymiskykyni. Elokuvan ajan koitin painaa rivejä mieleeni. En muista, tuliko runosta koskaan valmista tai kirjasinko sitä koskaan mihinkään.

Miksi kukaan ei juuri nyt tarvitse synttärionnittelurunoa? Miksi kukaan ei juuri nyt ole saanut uutta koiraa, jonka kunniaksi voisin kirjoittaa muutaman rivin? Pitäisikö lähteä koirien kanssa ulos valokuvaamaan?

Sen kun tietäisi.