25.9.10

muutto

Kaikki asiat näyttäisivät sujuneen niin kuin niiden pitikin sujua. Raha on vaihtanut omistajaa. Isännöitsijä on saanut tiedon, että minä olen uusi osakas. Verottaja on kertonut kantansa varainsiirtoveroon.

Avaimet saan maanantaina.
Ja sitten alkaa muuttorumba.

20.9.10

varainsiirtovero

Olen ilmeisen aikuistunut ja kypsä ja tietoinen raha-asioiden hoidosta.

Ai miksikö?

Tänään osasin soittaa verotoimistoon ja kysyä, että "kummä en yhtään muista tai ees tiiä että oonko mä käyttänyt mun verohelpotuksen varainsiirrosta, ni tota..."

Mikäkö tässä on niin kypsää ja aikuistunutta? (Ei ainakaan kysymyksen asettelu.)
No se, että ylipäätään tiedän sanan "varainsiirtovero" ja tiedän, että voin saada siitä helpotusta ja että tajuan, että olen ehkä käyttänyt sen oikeuden tai toisaalta ymmärrän, etten välttämättä ole sitä käyttänyt. Ja tajuan selvittää tämän asian ennen kuin menen tekemään asuntokauppoja. Tosin selvisi, että asia hoidetaan vasta kauppojen teon jälkeen. Mutta osasinpa kysyä kaiken varalta jo etukäteen.

Parissa kuukaudessa olen oppinut pankkiasioiden hoidosta enemmän kuin 30 vuodessa ennen sitä. Tähän mennessä olen tiennyt, että luottokorttini saldo on nollassa, eli en ole velkaa mihinkään ja että pankkitilini ei ole miinuksella. Nyt tiedän jo paljon enemmän.

stressi.

Huomenna tehdään kaupat vanhasta asunnosta ja ylihuomenna uudesta.

Stressaa niin että päässä humisee.

Entä, jos jotain menee pieleen? Entä, jos en olekaan osannut hoitaa jotakin byrokratian palasta oikein ja kauppa jää sen takia tekemättä? Entä, jos vanhan asunnon kaupassa tulee jotain ihmeellistä ilmi?

Mitä minä sitten teen?

18.9.10

sitä voi pohtia..

.. että miten hyväksi johtajaksi itse kukin laskee henkilön, joka vaatimalla vaatii palaverin hetkeen, jonka tietää täysin varmasti olevan huonon kaikille osallistujille.

.. että miten hyvältä palaveriin jo muutenkin ajankohdasta johtuen ärtyneenä saapuvasta tuntuu, kun palaveri perutaan noin 30 minuuttia ilmoitetun alkamisajankohdan jälkeen.

.. että miltä se oikeasti tuntuu ja miten vaikuttaa työskentelymotivaatioon, kun alaisen kokemus on se, että työntekijää pompotetaan joko ihan vain pompottamisen ilosta tai sitten puhtaasta ajattelemattomuudesta johtuen. (Kumpikaan vaihtoehto ei tunnu hyvältä.)

6.9.10

..niin..

Kuinka monen ihmisen ex-kumppani kysyisi yhteisen asunnon myyntihinnasta keskusteltaessa:

"Jos mä ostan tän kämpän sulta tällä hinnalla, niin riittäähän sulla sitten rahat siihen sun uuteen kämppään?"

1.9.10

asiat etenevät

Maanantaina mennään hoitamaan raha-asiat pankissa kuntoon. Tämäkin etenee sovussa ja yhteisymmärryksessä. Molemmilla oli sama ajatus kodin nykyisestä arvosta. Yllättäen. Olin siis osannut arvioida ihan oikein! Auton lunastan minä. Huonekalut mietitään sitten, kun ehditään. Ja jos minä otan vähemmän tavaraa mukaani, niin se tasataan sitten auton hinnassa.

Mahtavaa.

Raha-asioista ei siis tullut riitaa. Kiitin M:a siitä, että asiat hoituvat niin helposti.

Äiti sanoi, että M olisi kyllä ollut oikein kelvollinen meidän sukuumme. Olen samaa mieltä. Vastasin äitille, että minäkin huolin M:n kyllä sukuun, jos hänet sinne joku muu kuin minä tuo. ;)