satu

Tällä kertaa ei ole Satu saunassa, vaan se olisi ollut Seurasaaressa. Eikä Satu vaan satu. Äiti kertoi satukilpailusta, johon voi kuka tahansa täysi-ikäinen osallistua. Voisihan se olla mukavaa. Että joku muukin lukisi kirjoittamiani juttuja. Ajattelin, että jos ei muuta, niin pistän enkuli-tarinan vetämään. Mutta kun mielessä pyörii myös satu unesta. Tai Unesta. Pitäisi vain tulla se kaunis, aurinkoinen, kuuma, rauhallinen, leppoisa ja stressitön päivä takaisin. Ei tälläisenä normaalina työpäivänä ehdi mitenkään virittää itseään kirjoitusfiilikseen. Oli jo niin monta valmista ajatusta siellä Seurasaaressa. Oikeastaan olisin tahtonut vain tallentaa sen olotilan kirjoitukseksi. Sellaiseksi tekstiksi, että tekstiä lukiessa tulee lämmin ja hiukset lepattavat tuulessa, kun kirjoituksesta niin huokuu se rauhallinen kesäpäivä. Vaan ei sitä tekstiksi saa millään, se on fakta. Ystäväni ovat sanoneet, että minusta tulee isona kirjaileva opettaja. Epäilen sitä kovasti, sillä en ymmärrä miksi ihmeessä juuri minun tekstejäni muut tahtoisivat erityisesti lukea, onhan jo pelkästään Suomenmaassa varmasti tuhansia kaltaisiani kotikirjoittajia. No, kirjoittaa voi vaikkei lukijoita olisikaan kuin ne sukulaiset ja ystävät, joille kirjoituksiaan tuputtaa. :)