taakkojen taakka

Miten suurta taakkaa voikaan skootterilla kuljettaa? Aika suurta. Reisiä kuluttavaa hommaa, kun jalkojen välissä siinä jalkatilassa koittaa saada kuuden kilometrin ajan pysymään päiväpeittoa ja pulleuttaan muhkuvaa uutta nukkupeittoa. JYSKissä pyysin peitoille pussia. Silmät ymmyrkäisinä katselin millaiseen jätesäkkiin äijä ne tunki. En kehdannut edes sanoa, että skootterilla olen nuo sitten viemässä pois täältä.. Onneksi sentään sain nuo peitot tuosta kuuden kilometrin päästä, niin ei tarvinnut lähteä IKEAan 13 km:n päähän. En varmaan olisi kävellyt näillä jaloilla sen reissun jäljiltä, jos olisin kaksi peittoa uskaltautunut ostamaan.

Ja miksikö peittoja? M:llä oli eilen syndet, ja herra pyysi lahjaksi päiväpeittoa. Meillä ei täällä sellaista vielä olekaan. Ostinpa samalla toisenkin peiton, kun tähän asti ollaan pärjäilty yhdellä yhteisellä yhden ihmisen käyttöön tarkoitetulla peitolla. Kesällä se toimii, mutta talvella meinaa tulla vilu. Nyt on molemmat. Päiväpeitto vähän hirvittää, kun en oikein yhtään osaa sanoa miltä tuo pakkauksen ulkopuolella näyttää. Toisekseen jännittää se, ettei M vain olisi mennyt itse hankkimaan (eli äitinsä olisi antanut) kotikäynnillä päiväpeitettä, kun ilmoitin etten pysty millään löytämään sellaista peitettä, johon mulla olisi varaa ja jonka kehtaisi sängylleen asettaa. Se olisi niin mun tuuria.

Enää jää SE kysymys: Kuka petaisi sängyn?