20.6.05

elämäni provinssirockissa

Kolmen päivän aikana sattuu ja tapahtuu.

2 palanutta pohjetta
1 palanut kaula ja päänahka
1 yhä edelleen kevyenä jatkuva krapula
2 päivää hyvin humalassa
monta nähtyä bändiä, joista
2 (tai useampi) täydellisesti unohduksissa oleva keikka
2 nukuttua yötä autossa, joista
2 yötä törkeän kuumassa autossa
1 uusi irkkitoveri livenä katseltuna
1 minua pussailemaan innostunut naispuolinen ystävä
2 tuntia NIN:n keikalla, mistä aiheutunut
1 päätelmä, ettei NIN tee musiikkiaan minulle. Yäk.
6 tuntia kestänyt laatoitusta pidätellessä ajettu kotimatka
1 mukava ja kaikin puolin onnistunut festari

Mieleen ovat jääneet myös kahden nähtävästi tehtäväänsä perinpohjin koulutetun järjestysmiehen tempaukset.

tapaus A: Minä ja M kaljateltan portilla. Järjestysmies tahtoo nähdä kaikkien henkkarit. Minulla ei ole omia mukana. Hyvällä festarimielellä menen rehellisesti sanomaan, että "oon kyllä 24, mutta mulla ei oo papereita. Oisko mahdollista, että pääsen silti sisälle?" Ja hyvillä mielin otan vastaan kieltävän vastauksen, enhän itsekään myisi olutta paperittomalle. "No, ei voi mitään sit. Harmi." Mihin järjestysmies koulutuksen suomalla varmuudella: "No mä suosittelen, että teette nyt niin, että yritätte johonkin toiseen kaljatelttaan. Jospa siellä ei kysyttäisi papereita." Repesin. Nauroin järjestysmiehelle. "On sullakin jumankauta ohjeet."

tapaus B: Minä ja M Maija Vilkkumaan konsertissa. Edessä pöytä. Lyhyt minä en näe mitään. M nostaa minut pöydälle istumaan. Järjestysmies kaikessa järjestelyinnokkuudessaan ryhtyy minua aidan toiselta puolelta komentamaan. Humalaisen järkkymättömällä tehokkuudella istun silti pöydällä. Ei järkkäri parimetristä aitaa lähde ylittämään minun takiani. Ja totta, totta. Ei hän sitä aitaa ylitäkään. Hän viskaa minua tuopilla. Huti. Mutta hieman nauratti. Niin koulutettuja, niin koulutettuja.

Ei kommentteja: