kouluruokaa. NAM

Ärsyttävää, kun päivän ainoa lämmin ateria menee ihan persiilleen. Kuka muistaa ne kuvottavat broilerikastikkeet, joita tarjoiltiin ala-asteella? Minä muistan. Se meni jotenkin näin: "Ai kanakastiketta! Jee, tykkään kanakastikkeesta ainakin aina kotona! Jee!" Ja sitten turpa tuhannen mutkilla koittaa nieleksiä sitä kammottavaa puulle ja jollekin muulle maistuvaa keltaista juttua. Siinä ei paljon ruuan etuliitteet auta. Kanaviillokki. Currykanakastike. Mummin kanaherkku. Kanaa ja riisiä. Aina yhtä helvetin pahaa. Ja tänään tein sen virheen jälleen. Olen vältellyt tietoisesti opiskelijaruokaloiden kanajuttuja. Tänään valikoimissa ei oikeastaan ollut mitään muuta järkevää, joten ajattelin currykanan olevan pakosti jotain muuta kuin sitä perinteistä mössöä. Joo ei. Ei todellakaan. Harkitsin ketsuppia. Päädyin soijaan. Pahaa vieläkin. Ja niin minä - syömistä rakastava hemuli - päädyin jättämään ruokaa. Anteeksi vaan ja kiitoksia. Ei kanaa. Ei kanaa. Voisin kuvitella siirtyväni kasvisravintoon.

(Mitenhän selviän koulumaailmassa pienten koululaisten ruokaesimerkkinä. Kai täytyy vaan olla rehellinen ja kertoa lapsille, että se on ihan normaalia ettei kaikista ruuista vaan tykkää.)

syökääkanaasyökääkanaa-mainoslauseen sijasta hemuli ehdottaa:

SYÖKÄÄ VIHANNEKSIA SYÖKÄÄ VIHANNEKSIA!