Matkalla juhannusta juhlistamaan suljin silmäni. Olin melkein unessa, kuten aina matkustaessa. En kuitenkaan nukahtanut, joten ajatukset lähtivät liitelemään omia uriaan. Hassua, miten muistoja tulvii mieleen. Tuntui kuin olisin selannut muistikirjaa, joka on pullollaan kuvia, sanoja, tunteita.
Pihalla lyhyessä t-paidassa. "Eihän tää oo liian lyhyt? Kylhän säki kehtaisit ilman housui mennä kun on tällänen paita?"
Ukin yläkerrassa serkun kanssa. "Sovitaaks, et peiton alle ei saa mennä piiloon, kun sieltä löytää liian helposti?" "Joo, sovitaan." Serkku pistää silmät kiinni ja minä menen piiloon - peiton alle. Hihitellen makaan kuin lahna. Naurattaa hirmuisesti. Tunkkainen ilma eikä serkku löydä minua ei niin millään. Loistava piilo.
Pihanurmikolla pidetty ratsastuskoulu. "Koko rata leikkaa! Laukkaa! Ja sitten lopuksi rauhallista käyntiä.."
Yökyläily naapurissa. Ja monen monta hiusdonitsia. Kuinkakohan nuoria olimmekaan.. Kouluikäinen kai jo kuitenkin. Ompelukoneella suit sait noin vaan. Kymmeniä hiusdonitseja. Ja saunan Fairyllä liukastettu lattia. Eikä kukaan edes kaatunut tai satuttanut itseään. Ja meistä tuli narisevan puhtaita.
Ja se kauppaleikki hiekkalaatikolla. Ja ne kivet, jotka epähuomiossa ja täysin viattomin aattein viskasin kauppaleikin päätteeksi aidan yli - suoraan ohi ajaneen naapurin auton päälle. Hän ei ollut iloinen.
Synttärit. Aina se onnittelulaulun aloittaminen oli niin vaikeaa. Nauratti ja jännitti, että laulaako tässä nyt pitäisi. Ja sukkahousut olisi pitänyt äitin mielestä olla, vaikka inhosin jo pelkkää ajatustakin todella vahvasti. Kakun ja mehun jälkeen sukkahousut pois.
Lukuisia muistoja ja mielialoja, joita en ole muistanut muistaneeni. Niitä vain purskahteli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti