Rakastan Helsinkiä kesäisin. Paljon ihmisiä. Meri. Autoja. Raitiovaunuja. Tuuli. Kahviloita. Kiireinen tunnelma, jota voi pysähtyä leppoisasti katselemaan. Ihmiset ovat kuin muurahaisia, jotka pinkovat sinne tänne.
Pidän rauhaisasta maalaiselämästä. Toisaalta pidän yli kaiken tästä meluisasta ja elämää kuhisevasta kaupunkielämästä. Etenkin kesäisin. Katseltavaa riitää niin kovin paljon. Maalla on hiljaista. Sitä kaipaa välillä. Tänään olen ollut ihmisvilinässä niin pitkään, etten pysty laittamaan radiota saati televisiota päälle. Ei ääniä nyt. Korvat tarvitsevat lepoa. Mutta voi sitä hetkeä, kun äänet eivät vielä ole ylittäneet päivän sietokynnystä. Rakastan.
Korkeasaari tuli taas kierrettyä. Hirveästi vauvaeläimiä ja hirveän vähän kissaeläimiä. Eräs villihepo oli synnyttänyt vauvan pari tuntia aikaisemmin. Voi miten hontelo. Voi miten sen oli vaikea hallita jalkojaan. Kuonoa kutitti vimmatusti, mutta vauva ei osannut valita neljän koipensa välillä. "Joku näistä taipuu varmasti rapsuttaan turpaa, mutta mikä hitsi.." Ja sitten turvalleen. Kirjaimellisesti. Ja sihiseviä kanadanhanhia vauvoineen. Ja niin pieni vauvalintu, etten voisi todeksi uskoa. Viiriäisvauva, herranjumala. Se oli pieni.
Sitten malesialaista pöperöä hakemaan ja takaisin kotiin. Nyt on hetkellinen hurmos menossa, kun sai ensimmäisen aterian tälle päivälle vatsaansa.
Lista niistä asioista, joita tahtoisin tänä kesänä tehdä:
a) Mennä läheisille kallioille lueskelemaan ja uittamaan varpaita mereen.
b) Pyöräillä Seurasaareen uittamaan varpaita mereen.
c) Vaellella omia aikojani Helsingin keskustassa.
d) Piknikoida Suokissa.
e) Nähdä, kokea, haistaa, maistaa ja tuntea.
Seuraavaksi nokka kohti Provinssia ja kolmen päivän humalaa. Iloa iloa iloa ja yhteinen päätös M:n kanssa: "Siellä ei sitten riidellä."
Pidän rauhaisasta maalaiselämästä. Toisaalta pidän yli kaiken tästä meluisasta ja elämää kuhisevasta kaupunkielämästä. Etenkin kesäisin. Katseltavaa riitää niin kovin paljon. Maalla on hiljaista. Sitä kaipaa välillä. Tänään olen ollut ihmisvilinässä niin pitkään, etten pysty laittamaan radiota saati televisiota päälle. Ei ääniä nyt. Korvat tarvitsevat lepoa. Mutta voi sitä hetkeä, kun äänet eivät vielä ole ylittäneet päivän sietokynnystä. Rakastan.
Korkeasaari tuli taas kierrettyä. Hirveästi vauvaeläimiä ja hirveän vähän kissaeläimiä. Eräs villihepo oli synnyttänyt vauvan pari tuntia aikaisemmin. Voi miten hontelo. Voi miten sen oli vaikea hallita jalkojaan. Kuonoa kutitti vimmatusti, mutta vauva ei osannut valita neljän koipensa välillä. "Joku näistä taipuu varmasti rapsuttaan turpaa, mutta mikä hitsi.." Ja sitten turvalleen. Kirjaimellisesti. Ja sihiseviä kanadanhanhia vauvoineen. Ja niin pieni vauvalintu, etten voisi todeksi uskoa. Viiriäisvauva, herranjumala. Se oli pieni.
Sitten malesialaista pöperöä hakemaan ja takaisin kotiin. Nyt on hetkellinen hurmos menossa, kun sai ensimmäisen aterian tälle päivälle vatsaansa.
Lista niistä asioista, joita tahtoisin tänä kesänä tehdä:
a) Mennä läheisille kallioille lueskelemaan ja uittamaan varpaita mereen.
b) Pyöräillä Seurasaareen uittamaan varpaita mereen.
c) Vaellella omia aikojani Helsingin keskustassa.
d) Piknikoida Suokissa.
e) Nähdä, kokea, haistaa, maistaa ja tuntea.
Seuraavaksi nokka kohti Provinssia ja kolmen päivän humalaa. Iloa iloa iloa ja yhteinen päätös M:n kanssa: "Siellä ei sitten riidellä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti