Ei Julkkista paljon naurattanut, kun en osannut häntä auttaa kassatätin ominaisuudessa. Räyhäsi. Rähjäsi. Sanoin, että olen kesätöissä, enkä tiedä nyt yhtään mitä hän tarkoittaa ja mitä tahtoo minun kassakoneesta tulostavan. "Haen toisen työntekijän. Hän ehkä osaa auttaa." Ja jo näin sanoessani tiesin edessä olevan Mission Impossible III, sillä eilinen työparini ei tiedä kassakoneesta sitäkään vähää kuin minä. Hän puhuu myös melko heikkoa suomea. Me yritimme auttaa. Julkkis hermostui lisää. "MITÄ te molemmat siinä seisotte! MENE sinä POIS siitä tuonne kassatäteilemään!" "Juu anteeksi." Emme kertakaikkiaan osanneet auttaa. Olimme kovin pahoillamme, mutta Julkkiksen hermo oli jo totaalisen mennyttä. Hänestä suorastaan loisti ajatus, että "on se ju***auta kumma, kun MINÄ Julkkis en saa PALVELUA. Typeryksiä nuo tavalliset ihmiset." Ovea paiskoen poistui. Ei kiittänyt sitkeästä yrityksestä auttaa Julkkista hädässä. Poistuessaan tokaisi: "Tulen sitten **** takaisin, kun täällä on ihmisiä jotka osaavat puhua suomea!" Kuulosti kovasti rasistiselta se siinä tilanteessa.
Koko episodin jälkeen minua hihitytti. Olisi tehnyt mieleni sanoa: "Oot värjännyt hiukses. Ei sovi musta sulle." Eräs asiakas neuvoi minua seuraavalla tavalla: "Olisit alkanut laulaa. R-A-K-A-S kulta kultasein mä sanoin niin ja selväks tein..." Repesin. Julkkis olisi varmaan mäjäyttänyt päin näköä, jos olisin alkanut laulaa yhtä hänen tunnetuimmista biiseistään.
Ei ollut Julkkiksella juhannusmieltä. Minulla on aivan pakosti, koska olen saanut ehkä parisensataan juhannuksen toivotusta asiakkailta. Niiltä mukavilta ja tavallisilta, joita Julkkis varmaan ei voi sietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti