työtä työtä

Väsyttää. Työpäivä oli rasittava ja väsyttävä. Eilen lötköiltiin työkaverin kanssa niin pahasti, että pomo tuli rähisemään tekemättömistä töistä. Aiheesta tuo rähisi, ei siinä mitään. Ja olin itsestäni kovin ylpeä, kun osasin ottaa palautteen hyvin vastaan. Tosin ensimmäinen reaktio oli kimittävä ja hätääntynyt: "Mitä mitä mutku mutku ei oo mun syy!" Sittemmin sanoin pomolle, että olisin voinut tehdä hommat eilen paremmin. Ja ihan hyvillä mielin pomo tänään huikkasi moro lähtiessään töistä. Hyvä pomo tuollainen. Kitisee vain kun on aihetta, eikä sillonkaan jää märehtimään.

Eilen oli töissä huvittava välikohtaus päivää piristämässä. Ehkä korkeintaan viisitoistavuotias poika kaverinsa kanssa osti limua ja nokkeluuksissaan poika keksi lukea nimeni nimilapusta. Ja vielä nokkelampana hän kysyi minulta: "Mitä kuuluu, hemuli?" (Hemulin tilalle tietenkin oma nimeni.) "Eipä kummempia. Mitäs sinulle, asiakas?" Poika vetäisi äijäilmeen kasvoilleen, ja sanoi: "Se nimi on Niko.. Sulle." Kommentoin vielä jotain, että asiakkaillakin voisi olla nimilaput, niin voisi heitä puhutella nimellä. Poika kai vähän hämmentyi puheliaisuudestani, mutta jollain tasolla olin kai vaikutuksen tehnyt, kun poika poistuessaan kysyi kaveriltaan: "Hei Kalle, mitä mieltä sä olit tosta mun iskuyrityksestä?!" EHHAHAHHAHAHAH. Ihana. Onneksi ketään ei seissyt jonossa, koska repesin nauramaan pojan poistuttua. Ei tainnut poika ehkä ihan tajuta, että meillä oli ikäeroa noin 10 vuotta. Eikä siinä ikäerossa kai yleisellä tasolla mitään, mutta jotenkin vain kaavoihini kangistuneena ja mistään mitään tajuamattomana noin 15v. kolli tuntuu liian nuorelta.