Olen onnistunut. Kauan siihen vaadittiinkin. Alle viisitoistavuotiaasta lähes 25-vuotiaaksi. Kymmenen vuotta. Niin on todistettu vääräksi, että vanhan koiran uudet temput olisivat utopiaa. Sillä onhan se täysin uusi temppu hemulille, että hän osaa ottaa kohtuudella, nauttii illasta, pitää hauskaa ja herää seuraavana aamuna täysin ilman ajatustakaan mistään krapulasta. Ei morkkista. Ei mitään. Hyvä olo ainoastaan hyvin menneestä illasta. Eikä siinä vielä kaikki. Ilta ei siis ollut mikään "lähdetään yksille olusille" -tyyppinen, vaan roikuimme baarissa iltakymmenestä aamuun asti. Vasta kuuden aikoihin pääsin omaan sänkyyn köllimään. Ja silti kykenin malttamaan mieleni. Eikä oikeastaan tarvinnut edes mitenkään tieten tahtoen malttaa mieltä, vaan kohtuus pysyi hanskassa ihan huomaamatta. Olen ylpeä itsestäni. Tästä alkaa Aikuisen Naisen elämä. ;)
Peukalo meni eilen rikki. Viskottiin frisbeetä M:n kanssa, kuten niin monena iltana tänä kesänä. Ja sitten muks. Peukalo turposi ja on tällä hetkellä sininen. M sanoi, että siinä on kuolio. Tippuu pois, turha kapine. hihi Ehkä selviän kuitenkin elossa. Tosin kassatäteily on mahdollisesti vähän hankalaa, kun peukalo tuntuu puudutetulta turpealta möhkäleeltä.
Huomenna saankin vieraan Lahdesta. Kaveri, jonka kanssa olemme puhuneet jo pari vuotta siitä, miten baaritamme joskus Helsingissä. Ystäväni vain on sen verran arka (en pysty kyllä ihan täydellisesti soveltamaan tuota sanaa kyseiseen henkilöön), ettei hän ole uskaltautunut matkustamaan Helsinkiin saati, että lähtisi baariin pääkaupungissa. "Siellä on vaarallista. Saa turpiinsa." No pöh, sanon minä. Ennemmin Lahdessa turpiinsa saa kuin täällä. Kovasti huvittaa sekin ystävän ajatus, että Helsinki on täynnä julkkiksia. Että niitä vain jatkuvasti vaeltelee kaikkialla ja koko ajan. Sama ajatus oli Kiteeltä kotoisin olleella tutullani Lahdesta. "Siellä niitä julkkiksia kävelee kaduilla Lahdessa! Ootko sie nähny, hemuli?! Julkkiksia! Voutilainen! Ahonen! Vaikka ketä!" Hehehe, itse en jotenkin osaa suhtautua niin suurella antaumuksella JULKKIKSIIN. Ihmisiä nekin on. Ja työpaikalla ei oikein ehdi jäädä ihmettelemään jokaista jonkin juorulehden palstalta bongattua pientä tai suurempaa julkkua, joka ostaa jugurttia ja banaanin.
Peukalo meni eilen rikki. Viskottiin frisbeetä M:n kanssa, kuten niin monena iltana tänä kesänä. Ja sitten muks. Peukalo turposi ja on tällä hetkellä sininen. M sanoi, että siinä on kuolio. Tippuu pois, turha kapine. hihi Ehkä selviän kuitenkin elossa. Tosin kassatäteily on mahdollisesti vähän hankalaa, kun peukalo tuntuu puudutetulta turpealta möhkäleeltä.
Huomenna saankin vieraan Lahdesta. Kaveri, jonka kanssa olemme puhuneet jo pari vuotta siitä, miten baaritamme joskus Helsingissä. Ystäväni vain on sen verran arka (en pysty kyllä ihan täydellisesti soveltamaan tuota sanaa kyseiseen henkilöön), ettei hän ole uskaltautunut matkustamaan Helsinkiin saati, että lähtisi baariin pääkaupungissa. "Siellä on vaarallista. Saa turpiinsa." No pöh, sanon minä. Ennemmin Lahdessa turpiinsa saa kuin täällä. Kovasti huvittaa sekin ystävän ajatus, että Helsinki on täynnä julkkiksia. Että niitä vain jatkuvasti vaeltelee kaikkialla ja koko ajan. Sama ajatus oli Kiteeltä kotoisin olleella tutullani Lahdesta. "Siellä niitä julkkiksia kävelee kaduilla Lahdessa! Ootko sie nähny, hemuli?! Julkkiksia! Voutilainen! Ahonen! Vaikka ketä!" Hehehe, itse en jotenkin osaa suhtautua niin suurella antaumuksella JULKKIKSIIN. Ihmisiä nekin on. Ja työpaikalla ei oikein ehdi jäädä ihmettelemään jokaista jonkin juorulehden palstalta bongattua pientä tai suurempaa julkkua, joka ostaa jugurttia ja banaanin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti