Miten paljon kahviloista ja kahvilaterasseista käyttääkin ylisanoja, se ei voi olla liikaa. Rakastan kahviloita. Rakastan. Tämä jumalaton ihminen pitää kahviloita jumalaisina paikkoina. Ihania. Rakastan. Yksin kahvilassa. Ympärillä ihmisiä vilistämässä kuka minnekin. Jos mieli on huono, kuten tänään aikaisemmin, suosittelen kahvilaa. Cafe latte -jääkahvi ja iltapäivälehti. Ja oma rauha. Voi sitä tunnelmaa. Nautittavaa oleskelua ja vapaapäivä parhaimmillaan. Ei omaa aikaa tuon paremmin voisi käyttää.
Herra Karjulan setä jonotti Citymarketissa minun perässäni. En kyllä sitä ensin edes huomannut, kun niin vain seurailin minun edessäni olevan asiakkaan puuhastelua. Ja sitten tuli minun vuoroni. Ja epähuomiossa kassatäti otti seuraavankin (Herra Karjulan sedän) ostoksia minun ostosteni sekaan kassahihnalta. Huomattuani asian totesin ystävällisesti, etteivät mansikat ole minun ostoksiani. Olin kahvilan jäljiltä kuin äiti aurinkoinen. Herra Karjulan setä sitä vastoin oli kuin pieni tulivuori, joka kitkerästi syöksi sanoja. "En VIITSI MUIDEN ostoksiin puuttua. Siinä välikapulassa lukee SEURAAVA ASIAKAS, joten se ei LIENE MINUN asiani pistää edellisen asiakkaan ostosten perään kyseistä kapulaa. Siinä kun ei lue EDELLINEN asiakas." Voi kun minulle vain on jo jäänyt päälle kassatätiasenne, joten iloisesti hymyillen totesin Karjulan sedälle, että "Onneksi mitään sen suurempaa vahinkoa ei tapahtunut." ja hymyilin aurinkoisesti. Herra Karjula murisi ja oli hyvin myrtyneen näköinen. Hän olisi varmaan innostunut tappelemaan, jos olisin ollut Neiti Karjula. Mutta koska olin ennemminkin Neiti Aurinko, hän ei kaiketi kehdannut avautua huonokäytöksisistä nuorista.
Myöhemmin ajattelin, että olisin vallan mainiosti voinut avautua hymy kasvoillani herra Karjulalle. En nimittäin ymmärrä kuka kehtaa olla tuolla asenteella liikkeellä. Hän huomasi, että kassatäti pistää minun ostosteni sekaan hänen ostoksiaan. Silti hän ei sanonut mitään. Mitä ihmeetä?! Kuka noin tekee? :D hahahahah. Uskomatonta idiotismia. Olisi pitänyt sanoa jotain tuon suuntaista sille sedälle. "Etkö tosiaan voinut sanoa, että nyt menee ostokset sekaisin? Mitä olisit menettänyt, jos olisit pistänyt sen kapulan siihen, kun itse en huomannut, että perässäni on joku jonottamassa?" Jotenkin se kassatätiasenne vain esti avautumasta asiakkaalle. Harmillista, melkein. Olinhan itsekin asiakas sillä hetkellä. Niin sanotusti samalla viivalla siis. Olisi kerrankin ollut tilaisuus valistaa paskamaisesti käyttäytyvää asiakasta. Hemmetti, hyvä tilaisuus meni sivu suun.
No. Saipahan sentään setä nenilleen sen verran, etten lähtenyt mukaan karjulamaiseen nyrpistelyyn. Harmitti vain kassatädin puolesta, joka jäi pyytelemään anteeksi herra Karjulalta. Onneksi kahvituokio oli päivän kruunaava hetki. Simo Salminenkin tupsahti samaan kahvilaan. Ilmeisesti kyseinen kahvila on Salmisen kantapaikka, sillä tämä on jo toinen kerta kun törmään häneen siellä.
M tuiskahti aamulla minulle siitä, että otan käyttööni uuden lasin, vaikka edellinenkin on vielä pöydällä. Sanoin, että "Minähän täällä yleensä tiskaan, joten sen ei pitäisi sinua juuri häiritä?" Keksin ratkaisun pulmaan. M saa joka toinen kerta tiskata ja minä pyrin käyttämään vain yhtä lasia kerrallaan. Reilua, vai kuinka?
Herra Karjulan setä jonotti Citymarketissa minun perässäni. En kyllä sitä ensin edes huomannut, kun niin vain seurailin minun edessäni olevan asiakkaan puuhastelua. Ja sitten tuli minun vuoroni. Ja epähuomiossa kassatäti otti seuraavankin (Herra Karjulan sedän) ostoksia minun ostosteni sekaan kassahihnalta. Huomattuani asian totesin ystävällisesti, etteivät mansikat ole minun ostoksiani. Olin kahvilan jäljiltä kuin äiti aurinkoinen. Herra Karjulan setä sitä vastoin oli kuin pieni tulivuori, joka kitkerästi syöksi sanoja. "En VIITSI MUIDEN ostoksiin puuttua. Siinä välikapulassa lukee SEURAAVA ASIAKAS, joten se ei LIENE MINUN asiani pistää edellisen asiakkaan ostosten perään kyseistä kapulaa. Siinä kun ei lue EDELLINEN asiakas." Voi kun minulle vain on jo jäänyt päälle kassatätiasenne, joten iloisesti hymyillen totesin Karjulan sedälle, että "Onneksi mitään sen suurempaa vahinkoa ei tapahtunut." ja hymyilin aurinkoisesti. Herra Karjula murisi ja oli hyvin myrtyneen näköinen. Hän olisi varmaan innostunut tappelemaan, jos olisin ollut Neiti Karjula. Mutta koska olin ennemminkin Neiti Aurinko, hän ei kaiketi kehdannut avautua huonokäytöksisistä nuorista.
Myöhemmin ajattelin, että olisin vallan mainiosti voinut avautua hymy kasvoillani herra Karjulalle. En nimittäin ymmärrä kuka kehtaa olla tuolla asenteella liikkeellä. Hän huomasi, että kassatäti pistää minun ostosteni sekaan hänen ostoksiaan. Silti hän ei sanonut mitään. Mitä ihmeetä?! Kuka noin tekee? :D hahahahah. Uskomatonta idiotismia. Olisi pitänyt sanoa jotain tuon suuntaista sille sedälle. "Etkö tosiaan voinut sanoa, että nyt menee ostokset sekaisin? Mitä olisit menettänyt, jos olisit pistänyt sen kapulan siihen, kun itse en huomannut, että perässäni on joku jonottamassa?" Jotenkin se kassatätiasenne vain esti avautumasta asiakkaalle. Harmillista, melkein. Olinhan itsekin asiakas sillä hetkellä. Niin sanotusti samalla viivalla siis. Olisi kerrankin ollut tilaisuus valistaa paskamaisesti käyttäytyvää asiakasta. Hemmetti, hyvä tilaisuus meni sivu suun.
No. Saipahan sentään setä nenilleen sen verran, etten lähtenyt mukaan karjulamaiseen nyrpistelyyn. Harmitti vain kassatädin puolesta, joka jäi pyytelemään anteeksi herra Karjulalta. Onneksi kahvituokio oli päivän kruunaava hetki. Simo Salminenkin tupsahti samaan kahvilaan. Ilmeisesti kyseinen kahvila on Salmisen kantapaikka, sillä tämä on jo toinen kerta kun törmään häneen siellä.
M tuiskahti aamulla minulle siitä, että otan käyttööni uuden lasin, vaikka edellinenkin on vielä pöydällä. Sanoin, että "Minähän täällä yleensä tiskaan, joten sen ei pitäisi sinua juuri häiritä?" Keksin ratkaisun pulmaan. M saa joka toinen kerta tiskata ja minä pyrin käyttämään vain yhtä lasia kerrallaan. Reilua, vai kuinka?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti