"Moi! Ni tota halusitsä antaa sun yhteystiedot ja jotain juttuu sun koulutustaustasta vähä, et voisit sitten saada niitä sijaisuuksia?"
"No tota! Jes! Tietty voin! Hei hienoa! Kiitti!"
Ja niin tämä hemuli sai nimensä koulutussihteerille tai jollekin muulle sellaiselle, joka tietää paljon sijaisuuksista ja ohjaa tyyppejä tekemään sijaisuuksia ja sen sellaista. Kannattaa löpistä omista asioistaan suuntaan, toiseen jos kolmanteenkin. Sillä tavalla luodaan yhteyksiä, hyvät ihmiset. Niin se toimii. Minä nuolaisen hivenen sinun pakaroitasi ja hymyilen kauniisti ja sanon 'kiitos' ja 'olkaa hyvä' ja 'oi miten upeaa!' ja muita sellaisia. Ja sitten sinä teet mielihyvin minulle vähän palveluksia. Nyt on sitten luotu alustavia yhteyksiä Espoon kouluihmisiin ja Lahdessa nyt on jo valmiiksikin tuttuja rehtoreita. Ja tietenkin, TIETENKIN, minä käytän yhteyksiäni niin monipuolisesti hyväkseni kuin vain osaan.
Voi miten hurjan mukavalta tuntuukaan vaihteeksi ajatus lasten kanssa työskentelemisestä. Kassatätinä huomaan kiinnittäväni lapsiin erityistä huomiota. Jututan ja höpisen ja hymyilen ja koitan tutustua. Etenkin sellaisiin nuoriin lapsiin. Sanoinkin tuolle yhteystietojen kyselijälle, että tekisin mielummin töitä alemmilla luokilla. Toki voin työskennellä myös yläluokilla, mutta.. Jos saan valita, otan pienet lapset. (Huom, koitan opetella eroon 'yläaste' ja 'ala-aste' -termeistä. Yläluokat ja alaluokat ovat kai ne Oikeat Termit.)
Soitin äitille aiemmin tänään ja iloitsin viikon päästä alkavasta lomasta. "Sä hemuli hankit kuitenkin itselles duunia lomas ajaksi.." äiti-hemuli naureskeli. Kolmisen tuntia myöhemmin soitin taas: "Äiskäääää! Mä sain ehkä sijaisuusduuneja mun lomaks!!" "Mitä minä sanoin.." äiti-hemuli tokaisi hymyä äänessään ja onnitteli luoduista yhteyksistä :) Ja oikeassahan tuo on. On kovin vaikeaa lomailla. Jotenkin. Tai siis jos joku tarjoaa töitä, niin en osaa oikein sanoa "Ei." Enkä tällä kertaa oikeastaan halunnutkaan sanoa.
Ainiin, runoni julkaistiin myös netissä. Täytyypä singota itsensä netin syövereihin etsimään runoa, joka yllätys yllätys käsittelee työn ja lomailun tärkeyttä. Molemmat ovat tärkeitä, tietää hemuli, eikä silti muista aina lomailla.
Päivän loppufiilinki: ++++.
"No tota! Jes! Tietty voin! Hei hienoa! Kiitti!"
Ja niin tämä hemuli sai nimensä koulutussihteerille tai jollekin muulle sellaiselle, joka tietää paljon sijaisuuksista ja ohjaa tyyppejä tekemään sijaisuuksia ja sen sellaista. Kannattaa löpistä omista asioistaan suuntaan, toiseen jos kolmanteenkin. Sillä tavalla luodaan yhteyksiä, hyvät ihmiset. Niin se toimii. Minä nuolaisen hivenen sinun pakaroitasi ja hymyilen kauniisti ja sanon 'kiitos' ja 'olkaa hyvä' ja 'oi miten upeaa!' ja muita sellaisia. Ja sitten sinä teet mielihyvin minulle vähän palveluksia. Nyt on sitten luotu alustavia yhteyksiä Espoon kouluihmisiin ja Lahdessa nyt on jo valmiiksikin tuttuja rehtoreita. Ja tietenkin, TIETENKIN, minä käytän yhteyksiäni niin monipuolisesti hyväkseni kuin vain osaan.
Voi miten hurjan mukavalta tuntuukaan vaihteeksi ajatus lasten kanssa työskentelemisestä. Kassatätinä huomaan kiinnittäväni lapsiin erityistä huomiota. Jututan ja höpisen ja hymyilen ja koitan tutustua. Etenkin sellaisiin nuoriin lapsiin. Sanoinkin tuolle yhteystietojen kyselijälle, että tekisin mielummin töitä alemmilla luokilla. Toki voin työskennellä myös yläluokilla, mutta.. Jos saan valita, otan pienet lapset. (Huom, koitan opetella eroon 'yläaste' ja 'ala-aste' -termeistä. Yläluokat ja alaluokat ovat kai ne Oikeat Termit.)
Soitin äitille aiemmin tänään ja iloitsin viikon päästä alkavasta lomasta. "Sä hemuli hankit kuitenkin itselles duunia lomas ajaksi.." äiti-hemuli naureskeli. Kolmisen tuntia myöhemmin soitin taas: "Äiskäääää! Mä sain ehkä sijaisuusduuneja mun lomaks!!" "Mitä minä sanoin.." äiti-hemuli tokaisi hymyä äänessään ja onnitteli luoduista yhteyksistä :) Ja oikeassahan tuo on. On kovin vaikeaa lomailla. Jotenkin. Tai siis jos joku tarjoaa töitä, niin en osaa oikein sanoa "Ei." Enkä tällä kertaa oikeastaan halunnutkaan sanoa.
Ainiin, runoni julkaistiin myös netissä. Täytyypä singota itsensä netin syövereihin etsimään runoa, joka yllätys yllätys käsittelee työn ja lomailun tärkeyttä. Molemmat ovat tärkeitä, tietää hemuli, eikä silti muista aina lomailla.
Päivän loppufiilinki: ++++.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti