kirottua

Eilen sain vihdoin ja viimein uusimman Potterin käsiini. Sitten ilta vilahti ohi ilman, että pääsin ollenkaan aloittamaan luku-urakkaa. Ilmeisesti aivoja kuitenkin jännitti kovasti tuo uusi opus, sillä vietin viime yön karjuen hurjana "AVADA KEDAVRA!" Joku paha seurasi minua unessa ja koitti tappaa. Minä ja muut hyvikset koitimme selviytyä ja voittaa pahan. Unessa oli murenevia muumioita, ilmastointikäytäviä, marsun kokoisia otuksia, jotka vilistivät hyvisten puolella ja paljon paljon jännitystä. Kaikeksi onneksi uni ei kuitenkaan ollut painajainen. Pieni vinksahdus aivoille oli kuitenkin käynyt, sillä avada kedavra -kirous ei tappanut pahiksia, vaan kidutti heitä. Enkä minä millään muistanut kirouksen vastakirousta. (Ei ihme, eihän tuohon ole vastakirousta.) Tästä syystä karjuin kiduttuville pahiksille: "LEPO!" Mutta ei se lopettanut kirousta.

Nyt sormet syyhyävät päästä tuon järkäleen kimppuun, joten Potter, täältä tullaan.