Pitkä päivä. Hirveä kiire, vaikkei oikeasti ollut mitään tekemistä. Työparini.. Oh, työparini. UHRAUTUVA työntekijä. Se on jokseenkin rasittavaa. Nainen, joka kiroilee kuin merimies ja ikää on jotain eläkeiän ja melkein-eläkeiän välillä. Töihin tullessa odottelin jo sitä perinteistä lausahdusta. Sain kuitenkin odottaa iltaan asti. Vasta silloin hän tokaisi sen tutun. "Tulin tänne jo PUOLI tuntia ennen työajan alkua. On se jumalauta perkele, jos pomo huomenna valittaa. Mutta vittu valittakoon. Siinähän perkele valittaa. Töitä olen tehnyt niin että lihaksia särkee, vittu." Hämmentävää, eikö totta. Ylitse vuotava marttyyrius yhdistettynä kiroiluun. Siinä on sitä jotain, perkele. Hän tuo töihin ruokaa kotoaan. Tarjoaa muille työntekijöille lämpimän makkarakeiton ja salaatin. Hän tuo lattianpesuvälineitä, jotka muut (vittu perkele) jättävät likaisina lojumaan pitkin lattioita. Roskiin meni. Hyvä lattialuuttu. (Perkele.) Se marttyyrius on lähes humoristisuuden puolelle menevää. Tosin rajansa kaikella. Alkaa pikkuhiljaa rasittaa se, kun tuntuu siltä, ettei mikään minun tekemäni ole juuri mitään. Tulen ajoissa töihin, mutta en sentään puoli tuntia aikaisemmin. Teen sen, mitä täytyy, enkä näe mitään järkeä tehdä ilmaisiksi sen enempää. Jos palkasta sovitaan, niin mikä jottei. Pesen vaikka hammasharjalla myymälän lattian. JOS hinnasta sovitaan.
Tänään komensin lapsiasiakasta kuin oppilasta. Möykkäsin ja rähisin. Lapsi ramppasi kaupassa ehkä noin 15 kertaa tänään. Ajattelin vetäistä tiukan linjan päälle. Tiedän ulkonäöltä hänen äitinsä, ja taidan kysyä häneltä pojan ikää. Jos sitä ei ole vaadittavat 15 vuotta, niin siihen loppuu pojan hedelmäpelitouhu. Ja jos jatkuu tuo sama mekkalointi ja häiriköinti ja minun ja asiakkaiden pilkkaaminen, niin järjestän porttikiellon. Ei tiedä poika, ettei kannata tätä muurahaispesää ihan loputtomasti sohia.
Ja sitten asiasta hiirenloukkuun. Janne kuvasi lähes täydellisesti "O tempora, o mores" -pätkässään sen tavan elää ja olla, johon minä pyrin. Ei ihmisiin voi lähtökohtaisesti suhtautua negatiivisilla ajatuksilla varustettuna. Eihän? Uutta ihmistä suojaa ns. varautumattomuus. Ei negatiivista varausta eikä sen kummemmin positiivistakaan. Neutraalia, tiedättehän? Ihminen saa tilaisuuden itse luoda itselleen varauksen. Inhoan yli kaiken sellaista, että minuun suhtaudutaan negatiivisesti, vaikken ole ehtinyt vielä tehdä tai sanoa mitään. Asiakkaissa kyseiseen ihmismuotoon törmää toisinaan. Tympeää, tympeää, tympeää. Ja minä olen täysin syytön kassatäti. Ja toisaalta. Mikä kumma pistää asiakkaan kuvittelemaan, että minä tarjoaisin hänelle parasta palvelutaitoani ja -halukkuuttani, jos hän kohtelee minua kuin kasaa paskaa. Hoidan työni kunnolla asiakkaan asenteesta huolimatta, mutta hänen on täysin turha toivoa iloista palveluasennetta. Hän on luonut itselleen niin negatiivisen varauksen, että parhaimmillaan pystyn suhtautumaan siihen ainoastaan neutraalisti. En positiivisesti, kuten yleensä pyrin asiakkaisiin suhtautumaan. Reilu peli, minusta.
PIDETÄÄN PELI REILUNA, HEI!
Tänään komensin lapsiasiakasta kuin oppilasta. Möykkäsin ja rähisin. Lapsi ramppasi kaupassa ehkä noin 15 kertaa tänään. Ajattelin vetäistä tiukan linjan päälle. Tiedän ulkonäöltä hänen äitinsä, ja taidan kysyä häneltä pojan ikää. Jos sitä ei ole vaadittavat 15 vuotta, niin siihen loppuu pojan hedelmäpelitouhu. Ja jos jatkuu tuo sama mekkalointi ja häiriköinti ja minun ja asiakkaiden pilkkaaminen, niin järjestän porttikiellon. Ei tiedä poika, ettei kannata tätä muurahaispesää ihan loputtomasti sohia.
Ja sitten asiasta hiirenloukkuun. Janne kuvasi lähes täydellisesti "O tempora, o mores" -pätkässään sen tavan elää ja olla, johon minä pyrin. Ei ihmisiin voi lähtökohtaisesti suhtautua negatiivisilla ajatuksilla varustettuna. Eihän? Uutta ihmistä suojaa ns. varautumattomuus. Ei negatiivista varausta eikä sen kummemmin positiivistakaan. Neutraalia, tiedättehän? Ihminen saa tilaisuuden itse luoda itselleen varauksen. Inhoan yli kaiken sellaista, että minuun suhtaudutaan negatiivisesti, vaikken ole ehtinyt vielä tehdä tai sanoa mitään. Asiakkaissa kyseiseen ihmismuotoon törmää toisinaan. Tympeää, tympeää, tympeää. Ja minä olen täysin syytön kassatäti. Ja toisaalta. Mikä kumma pistää asiakkaan kuvittelemaan, että minä tarjoaisin hänelle parasta palvelutaitoani ja -halukkuuttani, jos hän kohtelee minua kuin kasaa paskaa. Hoidan työni kunnolla asiakkaan asenteesta huolimatta, mutta hänen on täysin turha toivoa iloista palveluasennetta. Hän on luonut itselleen niin negatiivisen varauksen, että parhaimmillaan pystyn suhtautumaan siihen ainoastaan neutraalisti. En positiivisesti, kuten yleensä pyrin asiakkaisiin suhtautumaan. Reilu peli, minusta.
PIDETÄÄN PELI REILUNA, HEI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti