väsy väsy väsy

Voi miten kovasti väsyttää. Flunssa väsyttää. Työpäivät väsyttävät. Aamuheräämiset väsyttävät. Puuuuuh. Tokaluokkalaisten kanssa työskenteleminen on luvattoman rasittavaa, kun oma ääni on pelkkää kähinää ja köhinää ja pihinää. Ja olo on muutenkin nuutunut.

Jotain piristävää sentään tähänkin päivään. Kuuntelin ruokalassa korvat pitkänä kahden kasivuotiaan asiantuntevaa keskustelua tulevaisuudentoiveista.

"Mä meen sit ehkä ainaskii tonne teekookoolle."
"Aijjaa..."
"Niin siis se teekookoo on siis niinku t e k n i l l i n e n k o r k e a k o u l u. Teekookoo."
"Hm."
"Niin siellä on siis vaikka mitä. On kemiaaaa.. Jaaaaa totaa. Siellä on vaikka mitä voi rakentaa vaikka jotain ja sit on hiekkajuttuja ja.. Se on tooosi iso paikka. Ainakin neljä kerrosta."
"Aijjaaaaa. Mä meen sit tota ehkä ainaki uupeeämmälle. Niinku poliisiks tai etsiväks tai sit jotai."

En kehdannut tuijotella keskustelevia mukuloita, etten olisi keskeyttänyt herkullista keskustelua. Harmi, että toisessa pöydässä alkoi sopimaton toiminta, joten jouduin jättämään kuuntelemisen sikseen.

Tänään olen karjunut käheällä äänelläni kuin naarasleijona, kun lapsukaiset eivät oikein osanneet käyttäytyä aamunavauksessa. Jätin jopa yhden oppilaan ilman toisen oppilaan jakamia synttärikarkkeja, koska hermoni olivat köhimisen ja karjahtelemisen jäljiltä riekaleina. Varoitin kaikkia kyllä etukäteen, että "Nyt on opettajan hermo kulunut loppuun. Seuraavasta huomautuksesta lähtee lupa karkkeihin." Ja yhden oppilaan piti tietenkin testata tuota lupausta. Harmi kyllä en mitenkään voinut enää perua uhkaustani, joten oppilas sai luvan tyytyä katselemaan muiden karkkeja. En mitään niin kammoksu, kuin uhkauksiaan ja lupauksiaan rikkovia opettajia. Niitä eivät oppilaat kunnioita. Ei uhkauksia - eikä sen puoleen lupauksiakaan - saa rikkoa. Siinä menee uskottavuus.

Nyt ansaituille päiväunille.