Vaan silti niin kovin kaunista. Näkymätön Elina - taas yksi elokuva, joka vetosi minuun. Siis vetosi minuun itseeni. Se osa minusta, joka on kapinallinen ja haluaa nousta vääryyksiä vastaan, tunsi syvää myötätuntoa. Lapsuudesta mieleen nousi tuttuja hetkiä ja olotiloja. Väärin kohdeltuna. Aikuinen odottaa kunnioitusta vain, koska sattuu olemaan aikuinen. Mikä minä olen häntä kunnioittamaan? En mikään, jos hän ei ole kunnioitukseni arvoinen. Kyynelet silmissä katselin kauniita maisemia. Harmaata, ruskeaa.. Suo. Kaunista. Se oli niin kovin pieni elokuva. Lähes vaatimaton. Ja juuri tämän takia se vetosi.
Toisaalta mietitytti kovasti se, mihin asemaan opettaja joutui vikuroivan lapsen edessä. Välillä en ollut ihan varma, olisiko pitänyt tuntea myötätuntoa myös opettajan vuoksi. Hänen työnsä ei ollut helppo. Ei ainakaan elokuvan ajassa - 50-luvulla.
Vaan enpä tosiaan ole koskaan voinut ymmärtää sitä ajatusta, että aikuinen ansaitsee kunnioituksen sillä perusteella, että sattuu olemaan vanhempi. Ei kukaan kunnioitusta voi sillä perusteella ansaita tai pitää yllä. Kunnioitus on jokaisen ihmisen ihmisoikeus. Se saadaan syntymässä. Mutta se voidaan menettää. Minun silmissäni muutama aikuinen on menettänyt arvonsa. Heitä minä en voinut lapsena kunnioittaa. Enkä kyllä kunnioita vieläkään. He kohtelivat minua jopa tästä aikuisemmasta näkökulmastani tarkasteltuna epäoikeudenmukaisesti. Nämä aikuiset pitivät minua aivan varmasti epäkohteliaana ja huonosti kasvatettuna kakarana.
Muistan, kuinka salamat iskivät silmistäni, kun jouduin epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. "Silmistäsi lensi salamoita." sanoi äitini. Ja silloin minä itkin. Koko päivän olin ollut täynnä tunnetta siitä, että minua kohtaan on toimittu väärin. Äiti osoitti myötätuntoa. Ymmärsin, että hän ei ollut käytöksestäni vihainen. Eikä tainnut olla syytäkään.
Vaan nöyrtymään jouduin minäkin. Kerran. Se oli kova paikka silloin. Pyysin anteeksi vain sen takia, että se helpotti elämääni. En oikeasti ollut pahoillani.
Enpä ole tainnut koskaan joutua vanhempieni puhutteluun epäkohteliaan käytöksen vuoksi. Tiedän, että osaan käyttäytyä. Olen aina osannut. En vain aina ole halunnut. Ja niinä muutamina kertoina, kun en ole halunnut käyttäytyä hyvin ja kunnioittavasti, ovat vanhempani seisseet tukenani. Minä olen aivan yhtä arvokas kuin kuka muu nuorempi tai vanhempi tahansa. Niin olet sinäkin.
"Vanhempia tulee kunnioittaa." Hyvä sanonta. Tahtoisin vain muuttaa ensimmäisen sanan. Kaikkia tulee kunnioittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti