..kun lueskelin suhisevaa kaislikkoa. Kaislikossa kerrotaan pakko-oireista. Siis siitä, kun on pakko tarkastaa, että liesi on pois päältä. Ja olihan se silitysraudan johto varmasti irti seinästä? Jäivätkö valot päälle? Onko ovi lukossa? Nämä ovat varmasti melko yleisiäkin kysymyksiä kotoa lähdettäessä. Mutta siinä vaiheessa, kun kotoa poistumisesta tulee näiden kysymysten takia vaikeaa tai mahdotonta, ollaan psyykkisesti rasittavassa tilanteessa. Pikkuveljeni on masennuskierteessä, kuten olen aiemmissa teksteissäni maininnut. Hänen elämäänsä vaikeuttavat nuo tutut kotoa poistumiseen liittyvät pakko-oireet. Toisaalta hänellä on myös vahva pakkomielle olla "hyvä". Surullista, että hyvänä olemisesta on tullut pikkuveljeni elämää lytistävä ja puristava asia. Hän kerää kadulta roskia, koska ei tahdo, että luonto saastuisi. Hän lahjoittaa hyväntekeväisyyteen rahaa. Häntä ahdistaa, koska hän ei pysty parantamaan maailmaa. Hän murehtii muiden ihmisten murheita. Tästä pakko-oireesta on tullut ajan mittaan niin vahva, että pikkuveljeni ei jaksa yksin kantaa tuota taakkaa.
Pikkuveljeni tilanteen takia minua ei juurikaan huvita naureskella ihmisten pakko-oireille. Ne eivät ole missään määrin vitsikäs tai naurettava asia. Ihminen ei tarkasta ulko-oven lukitusta kymmentä kertaa vitsinä. Hän tarkastaa lukituksen, koska asia ahdistaa häntä. Samalla tavalla en myöskään oikein osaa huvittua luulosairaulla vitsailusta. Rippileirillä aikoinaan pappi naureskeli ihmiselle, joka luuli saaneensa AIDSin perunoista. Toki hörähtelin muiden mukana ihmiselle, joka noin naurettavasti luuli sairastuneensa täysin käsittämättömällä tavalla. Vaan ei se minua oikeasti naurattanut. Olen itsekin kärsinyt luulosairaudesta niin monta vuotta, että uskon ymmärtäväni luulosairaan ihmisen ajatusmaailmaa melko hyvin. Siinä ei ole todellakaan mitään hauskaa, jos päässä pyörii lakkaamatta ajatus sairastumisesta. Päivät kuluvat oireita etsiessä. On aivan turha kertoa luulosairaalle, että hänen kuvitelmansa on täysin absurdi. Minä ainakin tiesin omien kuvitelmieni mahdottomuuden. Silti se ei helpottanut ahdistusta pätkääkään. En vieläkään siedä sitä, että esimerkiksi M vitsailee minun sairastuneen aivosyöpään, kun päätäni särkee. Se ei naurata, sillä en tahdo kokeilla, kuinka helposti saisin itseni taas kuvittelemaan moisia ajatuksia.
On pelottavaa, kun omien ajatusten hallinta siirtyy pois itseltä. Luulisi, että ihminen kykenee päättämään, ettei enää ajattele pakko-oireita tai etsi itsestään erilaisten sairauksien oireita. Miksei se voisi olla niin helppoa? En tiedä. Se ei ole helppoa. Se on pelottavaa.
Pikkuveljeni tilanteen takia minua ei juurikaan huvita naureskella ihmisten pakko-oireille. Ne eivät ole missään määrin vitsikäs tai naurettava asia. Ihminen ei tarkasta ulko-oven lukitusta kymmentä kertaa vitsinä. Hän tarkastaa lukituksen, koska asia ahdistaa häntä. Samalla tavalla en myöskään oikein osaa huvittua luulosairaulla vitsailusta. Rippileirillä aikoinaan pappi naureskeli ihmiselle, joka luuli saaneensa AIDSin perunoista. Toki hörähtelin muiden mukana ihmiselle, joka noin naurettavasti luuli sairastuneensa täysin käsittämättömällä tavalla. Vaan ei se minua oikeasti naurattanut. Olen itsekin kärsinyt luulosairaudesta niin monta vuotta, että uskon ymmärtäväni luulosairaan ihmisen ajatusmaailmaa melko hyvin. Siinä ei ole todellakaan mitään hauskaa, jos päässä pyörii lakkaamatta ajatus sairastumisesta. Päivät kuluvat oireita etsiessä. On aivan turha kertoa luulosairaalle, että hänen kuvitelmansa on täysin absurdi. Minä ainakin tiesin omien kuvitelmieni mahdottomuuden. Silti se ei helpottanut ahdistusta pätkääkään. En vieläkään siedä sitä, että esimerkiksi M vitsailee minun sairastuneen aivosyöpään, kun päätäni särkee. Se ei naurata, sillä en tahdo kokeilla, kuinka helposti saisin itseni taas kuvittelemaan moisia ajatuksia.
On pelottavaa, kun omien ajatusten hallinta siirtyy pois itseltä. Luulisi, että ihminen kykenee päättämään, ettei enää ajattele pakko-oireita tai etsi itsestään erilaisten sairauksien oireita. Miksei se voisi olla niin helppoa? En tiedä. Se ei ole helppoa. Se on pelottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti