Ensimmäinen työpäivä takana. Miljoona työpäivää edessä. Tai paskat tämä mikään työpäivä edes ollut, vaan työaamu, hommat nimittäin alkoivat klo 6:30. Ei pystynyt mitenkään kääntämään kouluelämärytmiä työelämärytmiin yhdessä yössä. Eteenkään, kun stressasi luonnollisesti taas tämä töiden aloittaminen. Näin unta (sen vähän mitä nukuin), että olin nukkunut pommiin. Ja ihan paniikissa huusin ja itkin, että "Viekää joku mut töihin!! Hei tajuutteko, viekää mut töihin! APUA." Eikä kukaan lähtenyt viemään mua töihin. Alussa olin myöhässä vain puoli tuntia, mutta lopulta saavuin töihin kaksi tuntia myöhässä toteamaan, että pomokin tuli mun kanssa vasta yhtä aikaa ja kauppa aukesi näin ollen kaksi tuntia myöhässä. Yöllä oli hiki. Pyörin kuin väkkärä. Ei unta. Ei millään. Ja siksi nyt väsyttää aivan rajattomasti.
Jaa niin, jos en ole maininnut, niin olen siis kassatätinä pienessä lähikaupassa hyvin ansaitsevien kansalaisten asuttamalla alueella. Työpaikkaa on aivan turhaa mollata, koska viihdyn työssäni. Etenkin, jos työtä vertaa parin vuoden takaiseen kassatäteilyyn jättisuperhypermarketissa. Hyhhyh, mitä työtä se on. Liukuhihnatyötä kirjaimellisesti. Lähikaupassa sentään voi tehdä monia juttuja, höpötellä asiakkaiden kanssa ja viettää muutenkin aikaa vapaammin kuin supermarketissa.
M meni tänään ensimmäistä päivää oman alansa töihin. Tai lähinnä työharjoitteluun. Ei se myöntänyt millään, että olisi yhtään pikku riikkisenkään vertaa jännittänyt uusi työ. Ehkä sitten ei. Minua olisi jännittänyt. (Kun vanha tuttu työkin jännitti/stressasi näin paljon.) Ehkä M osaa ottaa rennommin kuin minä. Ehkä? EHKÄ? No todellakin osaa. Minä en osaa ottaa kovin rennosti, sen olen huomannut.
Lupauduin olemaan töissä elokuun ensimmäiseen viikkoon asti. Sitten onkin edessä kuukauden loma. Upeaa. Mahtavaa. Hienoa. Ihanaa. Viimeksi olen lomaillut kesällä vuonna 2002 muistaakseni. Siis kirjaimellisesti. Ainakin kolme viimeisintä kesää on mennyt niin, että menen töihin seuraavana arkipäivänä opiskelujen loppumisen jälkeen, ja lopetan työt edellisenä arkipäivänä ennen opintojen alkamista. Olen rahanahne. Myönnän. Mutta tänä vuonna aion pitää itseni kurissa. Kirjoittaessani tänään työsopimukseen, että "Suostun olemaan töissä 7.8. asti", kielelläni pyöri houkuttelevasti lause: "Nii pomo siis voin mä olla ehkä pidempäänkin, jos tarvitaan", mutta pystyin pitämään tuon lauseen kielelläni ja kielen suussani. Jos opiskelijakaverini tulevat vuoden toimeen olemalla kuukauden ja risat töissä, miksen minä pärjäisi ensi jouluun asti olemalla kolmisen kuukautta töissä. Eikö niin? Eikö niin? Eikö? Jooko? En lupaudu töihin pidemmäksi aikaa. En.
Jaa niin, jos en ole maininnut, niin olen siis kassatätinä pienessä lähikaupassa hyvin ansaitsevien kansalaisten asuttamalla alueella. Työpaikkaa on aivan turhaa mollata, koska viihdyn työssäni. Etenkin, jos työtä vertaa parin vuoden takaiseen kassatäteilyyn jättisuperhypermarketissa. Hyhhyh, mitä työtä se on. Liukuhihnatyötä kirjaimellisesti. Lähikaupassa sentään voi tehdä monia juttuja, höpötellä asiakkaiden kanssa ja viettää muutenkin aikaa vapaammin kuin supermarketissa.
M meni tänään ensimmäistä päivää oman alansa töihin. Tai lähinnä työharjoitteluun. Ei se myöntänyt millään, että olisi yhtään pikku riikkisenkään vertaa jännittänyt uusi työ. Ehkä sitten ei. Minua olisi jännittänyt. (Kun vanha tuttu työkin jännitti/stressasi näin paljon.) Ehkä M osaa ottaa rennommin kuin minä. Ehkä? EHKÄ? No todellakin osaa. Minä en osaa ottaa kovin rennosti, sen olen huomannut.
Lupauduin olemaan töissä elokuun ensimmäiseen viikkoon asti. Sitten onkin edessä kuukauden loma. Upeaa. Mahtavaa. Hienoa. Ihanaa. Viimeksi olen lomaillut kesällä vuonna 2002 muistaakseni. Siis kirjaimellisesti. Ainakin kolme viimeisintä kesää on mennyt niin, että menen töihin seuraavana arkipäivänä opiskelujen loppumisen jälkeen, ja lopetan työt edellisenä arkipäivänä ennen opintojen alkamista. Olen rahanahne. Myönnän. Mutta tänä vuonna aion pitää itseni kurissa. Kirjoittaessani tänään työsopimukseen, että "Suostun olemaan töissä 7.8. asti", kielelläni pyöri houkuttelevasti lause: "Nii pomo siis voin mä olla ehkä pidempäänkin, jos tarvitaan", mutta pystyin pitämään tuon lauseen kielelläni ja kielen suussani. Jos opiskelijakaverini tulevat vuoden toimeen olemalla kuukauden ja risat töissä, miksen minä pärjäisi ensi jouluun asti olemalla kolmisen kuukautta töissä. Eikö niin? Eikö niin? Eikö? Jooko? En lupaudu töihin pidemmäksi aikaa. En.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti