aivoituksia tai ei

Ja tentin tuloshan selvisi hetkeä myöhemmin: 1. Puhdas ykkönen. Sivuaineopintojeni heikoin suoritus, mutta.. Niin. Ei edes harmita. Miten voisikaan harmittaa, kun en ole edes käynyt kurssilla? Ei matikkaa suoriteta viimeisenä iltana tenttiin lukemalla. Tai näköjään suoritetaan, mutta silloin lienee turha odottaa mitään muuta kuin ykköstä. Pinnistelemäni ajatuskulkukin oli mennyt ihan pieleen. No, tulihan pinnisteltyä.

Nyt olen taas Espoossa ja käynyt kinkkiraflaamassa pikkuveljen kanssa. Mukavasti soljahti kaksituntinen M:ää töistä odotellessa ja pikkuveljen kanssa höpötellessä. Paljon helpompi tulla pikkuveljen kanssa toimeen, kun nähdään muualla kuin kotikotona. Ja etenkin kun ei asuta saman katon alla. Pikkuveljistä on ajan kanssa tullut lähinnä kavereita, ja se on kivaa se. Niin sen pitääkin mennä. Ainakin minusta tuntuu siltä. Vietän mielelläni aikaa pikkuveljien kanssa kotona, kahvilla tai vaikkapa baarissa. Pienempi pikkuveli kyllä taitaa vielä pitää meikäläistä hieman vanhana kaveriporukoihinsa, mutta sekös minua haittaisi. ;) Hänen kaverinsa tuntevat minut ja minä heidät, joten voin änkeytyä seuraan, jos niin päätän. Vanhempi pikkuveli puolestaan elää niin kiireistä elämää, ettei pyynnöistä ja kehotuksista huolimatta olla taas pitkään aikaan päästy baarittamaan yhdessä. Mukava sitä oli taas nähdä ja lätistä Asioista.

M tulee ihan kohta töistä. Minua nukuttaa.