heräämisiä

Ihmisen muisti on valtaisa. Vai miten muuten on mahdollista, että edelleen aika ajoin edesmennyt koirani palaa uniin tekemään kuolemaa. Sillä oli krooninen haimatulehdus, mutta asia selvisi vasta kun mitään ei ollut tehtävissä. Koira ehti kärsiä, kun sairaudesta ei saatu selkoa. Epäiltiin selkävikaa, vatsatautia ja vaikka mitä. Se puoli vuotta oli koko hyvin suojellun elämäni kamalinta aikaa. Koira oli kuin lapsi, joka kärsi enkä minä voinut mitään. Paitsi lopulta päättää, että nyt ei saa enää kärsiä. Äsken heräsin siihen, kun koirani kärsi taas tuskissaan ja koitti tehdä oloaan edes jotenkin paremmaksi. Eihän se millään onnistunut, kun haiman ruokaa sulattavat aineet tuhosivat sisuskaluja. En pysty näkemään koirastani hyviä unia, vaan joka kerta unet ovat täynnä kärsimystä ja kipua. Ja ahdistusta. Ja kuitenkin koirasta oli niin paljon iloa. Mistähän tuokin uni taas putkahti..