matkustaja

Yöllä linja-autossa yksi väsynyt matkustaja.
Huuruisesta ikkunasta katsoo vaihtuvat maisemat.
Laskee vastaantulijat, pysäkit kun ohi vilahtavat.
Tietäen niistä mikä tahansa oisi voinut olla
se oikea.

Asemalta kaikuivat kuulutukset
kutsuna, jota pakoon ei pääse.
Nouset kyytiin kerran, oot kyydissä aina.

Aina matkalla jonnekin. Minne ikinä päätyykin,
on puolitiessä jostain. Tietää sen varsin hyvin itsekin.
On olemassa asioita, niin kipeitä ja vaikeita,
ettei niistä puhumalla selviä.

Jotenkin tuo Egotripin biisi kuulostaa niin tutulta joka kerta. Tuota minun joka viikonloppuinen matkustamiseni on. En osaa sitä edes kuvailla, mutta juuri tuolta se tuntuu. Nousin kyytiin neljä vuotta sitten ja siitä lähtien olen aina ollut kyydissä. Eikä minulla tällä hetkellä ole mitään mahdollisuutta nousta pois kyydistä. Ja vaikka kuinka matkustan, olen jatkuvasti puolitiessä. Matkustaessani Espooseen, olen puolitiessä takaisin opiskelukaupunkiin ja siellä odotan puolitiessä pääsyä takaisin Espooseen. Mikä tahansa pysäkki olisi voinut olla se oikea. Minulle vain sattui sopimaan päätepysäkki.