kevään viimeinen

Viimeistä kertaa tälle keväälle tein viisituntisen reissun Espoosta tänne. Lahteen asti pääsin vanhempien kyydillä ja siitä jatkoin perinteisellä bussilla matkaa. Tiistaina suuntaan Espooseen. Koko kesäksi. Ei reissaamista. Ei kouluasioiden pähkäilyä. Puhdasta kesätyötä, jossa ei paljon aivoja tarvita. Ei kotitehtäviä. Mukavaa. Tuntui kyllä himpun höhlältä matkustaa viisi tuntia tänne (ja viisi tuntia takaisin) vain käydäkseni koululla viiden tunnin ajan. Muuttokamaakin on enää vain ihan vähän pois vietävänä. Tänään väsytti jotenkin ihan villisti. En meinannut aamulla päästä millään sängystä ylös sen jälkeen, kun olin ottanut vastaan vanhempien Espooseen kuskaaman kesä-skootterini. Olisin voinut jatkaa unia miten pitkään tahansa. Minut on kai kasvatettu sellaiseksi, ettei koko päivää saa nukkua. Niin sen on oltava, vai miksi muuten en halua nukkua sunnuntaina niin pitkään kuin nukuttaa. En vain halua. Aikaa olisi, eikä mitään tekemistäkään. Silti kampean itseni ylös viimeistään puolilta päivin, vaikka nukkumaan olisi käyty aamukuuden jälkeen. Olen outo.