omituisia olotiloja

Ei ole mitään älyllistä tekemistä. Kuvaamataidon kurssin esseen voisi kirjoittaa, mutta yhtä hyvin sen voi kirjoittaa maanantaina. Siis todella voi, tämä ei mielestäni ole asian siirtämistä "huomiseen". Olen ansainnut tämän olotilan. Koko ilta aikaa, eikä oikeasti mitään mitä voisin tehdä. Siis sellaista virallista.

Kokeilin eilen illalla piiitkästä aikaa rullaluistelua. Viime kesä meni ohi, kun polvi oli tähystämättä. Tänä kesänä aion ottaa menetetyt luistelut takaisin. Tosin luistimet ovat hitsin huonossa kunnossa. Pitäisi ostaa uudet. Ja uusi polkupyörä. Tänään käytiin M:n kanssa kokeilemassa luistelua. Totesin minussa olevan lihaksia, jotka rasittuvat erityisesti luistellessa. Voi hyvänen aika, miten on puupökkelöolo. Takareidet jumissa. Käsiinkin koskee. Mutta sen siitä saa, kun potee polvea lähes vuoden, eikä sinä aikana hölkkää, saati ryntää juoksuun tai rullaluistele. En juossut lähes vuoteen askeltakaan. Outoa. Ensimmäiset juoksuaskelet olivatkin ihan outoja tähystyksen jälkeen. Ja voi ihme, miten nautinkaan eilisiltaisesta lenkistä rullilla. Vauhti oli päätä huimaava kävelylenkkeihin verrattuna. Vauhtia verotti lähinnä se, että kello oli lähemmäs yhtätoista illalla, eikä valo riittänyt turvalliseen luisteluun.

Tänään oli hirmu mukava päivä. Nukuin M:n vieressä ensin kahteentoista. Sitten nousin ylös vain köllähtääkseni M:n viereen lähes tunniksi uudelleen. Pötköttelyä. Ruokaostoksia. Rullailua. Leffaa. Rutisteluja ja läheisyyttä.

Nyt on liput Provinssiin. Elämäni ensimmäinen festari. Olen elänyt suojattua elämää.