Sanaton olo. Tai ei edes. Olut tuo päähän paljonkin ajatuksia ja puhetta, jota vain tulee ulos suusta. Tänään voisi tehdä pitsaa. Melkein-maisteri leipoo. Uusi kokkisarja. Gradu on jätetty. Lähes juoksin kotiin kylmä olut ajatuksissa siintäen. Mmmmm. Nam.
Geeohjaaja lähetti vielä korjausehdotuksia, kun gee oli jo jätetty. Ei juma. Minä tyttö se sitten kipitin pitkin ja poikin kuin hikoileva sika, ja tulostin korjauksia erinäisille sivuille. Voi hyvänen. Laitoksen johtaja on näillä näkymin toinen arvostelija. Ja jos rehellisiä ollaan, niin oli lievä pettymys, kun geeohjaaja tokaisi geen todennäköisesti olevan M. Sitä vartenko minä olen puurtanut viimesen viikon? Se oli M jo toissa viikolla. Miksi olen tehnyt korjauksia yömyöhään, jos se ei vaikuta mitenkään.. Hemmetti. Olisi edes sanonut, että "Ehkä E." Kornia sikäli, että lähdimme hakemaan C:tä. Mutta geeohjaaja on onnistunut syöttämään meille pajunköyttä tai muuta puukasvustoa, joten olemme sukeltaneet siihen höttöajatukseen, että voisimme tavoitella E:tä. Ei kai sitten. Hassua olla tavallaan pettynyt M:ään. Etenkin, kun laitoksen yleisin arvosana on C. M:n saavat melko harvat, E:n vuodessa muutama opiskelija.
Olut nousee päähän. Tekisi mieli juoda lisää ja lisää. Ja lisää. Tekisi mieli itkeä. Tekisi mieli nauraa. Tekisi mieli huutaa, että "se on ohi". Viime yö oli ihan kauhea. Korjasin gradua sen viisi tuntia mitä "nukuin". Minusta ei tule tutkijaa. En sano "ei ikinä tutkija", koska vituttaisi sitten vaan myöhemmin tohtoriksi väitellessä, kun joku blogin sadoista lukijoista aukoisi, että "SANOIT EI IKINÄ JA KATSOHAN NYT!" Onneksi opiskelu ei aina ole näin hermoja raastavaa ja stressaavaa. Onneksi opiskelu- ja koulumenestys on ollut helposti saavutettavissa. En kadehdi niitä, jotka joutuvat oikeasti lukemaan ja lukemaan ja pänttäämään saadakseen hyviä arvosanoja. Rehellisesti sanottuna. Kiitos ja anteeksi. VALMIS. huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti