Noin. Nyt olisi tämän kevään viimenen tentti vetästy. Saapi nähdä, mitä tulokseksi tulee. Ainakin yhteen tehtävään joutui pinnistelemään ihan villisti ennen kuin sai omat ajatukset niin järjestykseen, että osaa pistää jotain paperillekin. Hassu tunne, kun tietää että MELKEIN osaa, muttei sitten kuitenkaan niin melkein, että osaisi kirjoittaa ajatuksensa. Ja sitten POMPS, se ajatus vaan tulee ja sitten pikapikaa se paperille, ettei katoa. Se on se ajatus, jota on koko ajan hakenut, mutta ei ole saanut pullautettua aivoista.

Kämppä alkaa olla aika tyhjä, kun olen raahannut kamoja yläkaappeihin ja vähän alakerranverkkokoppiinkin. Jotenkin en tänä keväänä ole jaksanut piilottaa tavaroitani mitenkään erityisesti. Jos vuokralainen kokee tarpeelliseksi viedä esim. matikan muistiinpanoja, niin sitten ne on varmaan tarpeellisempia sille kuin minulle. Ja luotettavalta tuo vuokralainen tuntuu, kun ehdoin tahdoin haluaa nähdä mut ennen vuokra-ajan alkamista. Mulle ei olisi niin tärkeetä, voisin hoitaa asiat kyllä postitsekin, mutta hän tahtoo nähdä.

Nyt aamukahville. Vatsa ei arvosta, mutta henkinen puoli kyllä.