Kyyninen hymähdys ja ylimielinen nyökäytys. Vähäjärkisiä ovat ne, jotka jaksavat vielä tuntea empatiaa toisia ihmisiä kohtaan. Kaksinaamaisia ne vähäjärkiset, ihmiskunnan pohjasakkaa ja sitä kurjinta ja kuvottavinta harmaata massaa. Kaksinaamaisia ylemmyydentunnossaan - he surevat ja sitten --- sitten he unohtavat. He eivät tajua todellisuudesta mitään.
He eivät tajua, ettei surkuttelu auta mitään. He vain tuntevat empatiaa hukkuneita, kotinsa menettäneitä, loukkaantuneita ja heidän omaisiaan kohtaan. He nieleskelevät kyyneliä nähdessään kuvia surusta mykistyneistä vanhemmista, jotka ovat juuri menettäneet kaksi alle viisivuotiasta lastaan. Mitä ihmettä he ajattelevat antaessaan viisi euroa hyväntekeväisyyteen? Eivätkö ne kaikessa ylitsevuotavassa humaaniudessaan ja länsimaisessa yltäkylläisyydessään tajua miten tuo raha häviää byrokratian koneistoon?
Eivätkö nuo vähäjärkiset, ylimieliset, kuvottavat, tunteelliset ja kammottavan kaksinaamaiset ihmiset tajua, että järkevintä olisi suhtautua asiaan täysin toisella tavalla. Kaikkihan nimittäin pohjautuu siihen, ettei asia surkuttelemalla parane. Ei tuntemattomien vuoksi ole mitään hyötyä surra. Sillä jos erehdyt suremaan, teet sen vain parantaaksesi omaa oloasi. Rahaakaan ei kannata lahjoittaa, kaikkihan tietävät mitä niille rahoille käy. Aasian tuhosta ei sen paremmin kannata myöskään puhua. Mediaa ei kannata tarkkailla, koska se antaa asiasta vääristellyn kuvan ja korostaa vain menehtyneiden länsimaalaisten ja etenkin suomalaisten kohtaloita. Sillä onhan täysin pöyristyttävää, että suomalainen matti meikäläinen unohtaa ne tuhannet ja taas tuhannet muiden maiden menehtyneet, ja suree itsekkäästi vain sitä jota on helpointa surra.
Mitä siis kannattaa tehdä? Minä sen tiedän, koska olen niin viisas ja ennen kaikkea REALISTINEN.
ÄLÄ TEE MITÄÄN. ÄLÄ AJATTELE MITÄÄN. ÄLÄ VÄLITÄ.
Minua oksettaa. Te kuvottavat ihmiset, joiden mielestä välittäminen on turhaa, kaksinaamaista ja alentuvaa. En pysty ilman inhonväristyksiä ajattelemaan sinua, jonka mielestä minä olen maailaman saastaisin, koska itkin vuoden vaihtuessa. Tuhlasin kallisarvoisia kyyneleitä turhaan, sillä kuten sanottua, välittäminen on ihan perseestä. Eikö vain? Ihmiset ampuivat raketteja ja hurrasivat alkavalle vuodelle. Minä en voinut. En vain voinut.
Tiedän kyllä, että kyyneleni eivät tuo yhtä ainoaa kuollutta takaisin. Miksi niiden pitäisikään? Tiedän, ettei surkuttelu ja empaattiset tunteet paranna niiden ihmisten elämää, jotka menettivät aalloissa kaiken paitsi henkensä. Sitäkö varten empatia on olemassa? Ei minusta. En pysty sanoin kuvailemaan miten paljon minua KUVOTTAA se kammottava ajatus mikä ihmisten keskuudessa nykyään leviää. Ollaan niin realistia, niin realistia, ja niin ei-sitä-typerää-harmaata-massaa, ettei parempaa. Ollaan Yksilöitä, jotka jumalauta ymmärtävät, että se-harmaa-massa ei tajua mistään mitään. Elämän Realiteetit, jumalauta. Sinä kyyninen ihminen tajuat, että surkuttelu on typerää ja sen takia voit tuntea itsesi Viisaaksi ja vähintäänkin edes pikkuriikkisen ylemmyydentuntoiseksi minuun typerykseen verrattunua.
Mitä se on Sinulta pois, jos minä tunnen jotain? En tajua EN TAJUA miten se voi MITENKÄÄN olla huono asia, jos minä vielä tässä maailmanajassa tunnen jotain muita ihmisiä kohtaan. Etenkin, jos ne tunteet ovat empatiaa ja myötätuntoa. Miten se voi olla negatiivinen piirre minussa? En tajua en tajua en tajua. Jos joku jossain joskus lukee tämän ja kykenee selittämään asian, niin olisin enemmän kuin iloinen saadessani selityksen. Se ei takuuvarmasti ole myöskään mitään pois niiltä jotka ovat henkilökohtaisesti katastrofin uhreja, jos minä suren heidän surunsa rinnalla. Ja totta helvetissä minä suren myös siksi, että se helpottaa omaa oloani. Täytyyhän koko maailmaa koskettanut katastrofi käsitellä myös oman psyykkeen tasolla.
Ja mitäs hittoa sen on väliä, jos ensisijaisesti suren suomalaisia uhreja? Totta hitossa jokainen suree ensimmäiseksi sitä, joka on lähimpänä. Jos sinun vanhempasi olisivat kuolleet Thaimaassa, niin tietysti surisit ensin heitä.
Ja vuoden päästä olen unohtanut koko asian? Mahdollisesti. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että jos ihmiset lakkaavat tuntemasta empatiaa, heistä tulee hirviöitä. Kyllä muita ihmisiä kohtaan täytyy tuntea myös empatiaa ja myötätuntoa, jotta voi kutsua itseään ihmiseksi. Sillä mitä tunteita jää jäljelle, jos toiset ihmiset ovat yhdentekeviä? Itsekkyyttä ja kylmää ironiaa. Hyi helvetti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti