ysk ja köh

Minulla on yskä. Aivot tuntuvat kaurapuurolta. Ystäväni sanoi kuvaavasti, että "Aivot on harmaata mössöä." Ja siltä tällä hetkellä juuri tuntuukin. Harmaalta mössöltä. Ajatus ei kulje, aika vain on, mitään ei tapahdu, aivot eivät raksuta.

Huomenna vihdoin ja viimein Espooseen. Tuntuu suorastaan oudolta mennä sinne kahden viikon tauon jälkeen. Ei enää kykene muistamaan tai arvaamaan mikä siellä odottaa. Tai muistaa kyllä, mutta se tuntuu kaukaiselta. Onneksi huomenna sen saa kokea. Minulle on luvattu rutistus, ja se on mukavaa.

Ohjaava opettaja on erilainen kuin mitä minä tahdon isona olla. En tahdo olla pelottava. En tahdo viettää koulupäivää kulmat rypyssä. En tahdo, että oppilaat ovat aivan kauhuissaan vain sen takia, että vihkosta sattui repeämään takakansi epähuomiossa. (Minun kävi kyseisiä oppilaita sääli, ja hiivin opettajan huomaamatta viemään lapsille teippiä. Olivat sangen kiitollisia.) Mutta voi voi. Kiinnittäkääpä joskus huomiota siihen miten samanlaisilta 10-vuotiaat tytöt tai pojat näyttävät niskapuolelta. He ovat kuin kloonattuja. Harjoittelijat seuraavat tunteja lähes poikkeuksetta luokan takana, joten opin lasten nimet paikkojen ja niskojen perusteella. Eli käytännössä paikkojen perusteella, koska jokaisella 10-vuotiaalla tytöllä on pitkät vaaleahkot hiukset, ja jokaisella kymppivuotiaalla pojalla on lyhyet vaaleahkot hiukset. Koita siinä sitten tunnistaa naamapuolelta. Ei ole helppoa se.