en keksi otsikkoa

Yskä tuli ja meni. Tämä kaikki kahdessa päivässä. Onneksi. Olin jo hetken aika varma, että onnistun stressissä ja paineessa saamaan oikein kunnon lentsun, mutta eipä kuitenkaan.

Tulin Espooseen. Piiitkästä aikaa. Ensin piti taas totutella täällä olemiseen, ja nyt olen taas tottunut. Ja huomenna pitää totutella taas siihen, että palaan tänne vasta kahden viikon päästä. Voi miten tekisi mieleni kapinoida. Epäreilulta se tuntuu, vaikka kaikki tämä on omaa valintaani. Voisin olla tulematta koskaan. Ja oikeasti en voisi. M on tuntunut tänä viikonloppuna taas niin läheiseltä ja lämpimältä. Illalla käyn nukkumaan hänen vieressään, ja siihen on mukava nukahtaa. Aamulla herään, eikä ole tunnetta että jotain puuttuisi. M lähti töihin ja minä jäin tänne korjaamana hänen housujaan. Oli mukava olla avuksi. Tuntui, että .. että jotenkin se oli minun tehtäväni - korjata hänen housunsa. Hän teki minulle ruokaa. Minä korjasin housut. Eikä se ollut mikään vaatimus tai vastapalvelus, vaan se vaan oli. Juuri niin sen kuului mennä.

Käytiin punttarilla. Siellä oli sellainen kehoilijamies, joka puhkuen nosteli isoja painoja. Minä pistin leikiksi ja kieltäydyin tekemästä mitään missä lihakset voisivat kasvaa. Lihaksikas mies pyöritteli silmiään ja varmaan ajatteli minusta pahasti. Poljin kuntopyörää pienimmällä vaihteella. Sellainen ylenpalttinen kehoilu on rasittavaa jotenkin. Huomenna mennään uudestaan, ja olihan se oikeasti ihan kivaa. Oli vaan pakko jotenkin kuitata sille lihaksikkaalle, kun oli niin sen oloinen että jos ihminen on pullea, hän on sellainen sisäisestikin pehmeä ja itsekuriton. Ei se niin ole.

Tänään kävin katsomassa curlingia ja siinä se päivä menikin. Harmittaa jo nyt, että huomenna pitää lähteä. Viikonloppu on ollut ihanan levollinen ja stressivapaa.