Päivät vaan soljuu. Opiskelukaveri yritti aamupäivällä valaa hemulin täyteen pakokauhua tulevan kevään vuoksi. Ja eipä tuota tarvitse paljon valaa, kun pakokauhu ja paniikki on muutenkin. Gradu. Eräs toinen laajahko koulutehtävä. Viimeinen työharjoittelu. Matematiikan sivuaineopinnot. Toinen sivuaine. Muut opinnot. Elämä. M. Paljon. Liikaa. Alkaa tulla epäusko, ettei kaikki hoidukaan omalla painollaan. Gradua on nyt ehkä nelisen sivua.
Tänään kävin sentään tyhjentämässä kaupunginkirjaston graduun liittyvästä kirjallisuudesta. Toivottavasti huomenna niistä saa jotain irti. Tosin ensin käyn moikkaamassa ystävää, joka on vihdoin ja viimein pieniin päin. :)
Huomenna tänne ilmestyvät myös serkku perheineen Kuopiosta asti. Mukavaa nähdä niitäkin. Perheen lapset ovat jossain vaiheessa kasvaneet isoiksi, vaikka vasta juuri muistan katselleeni itkevää vauvaikäistä. Nyt tuo on jo miehen mitoissa oleva murrosikäinen. Ja miten tuntuu etten itse tuossa ajassa ole kasvanut mihinkään? Hemuli pysyy hemulina, muut kasvavat ja muuttuvat. Vähän alle (???? kamalaa) kuukauden päästä täytän kaksikymmentä ja neljä. Se on vuosi lisää. Ensi vuonna on varmaan kriisin paikka, kun alan lähestyä uhkaavasti kolmeakymmentä. Ei hemuli täytä koskaan kolmeakymmentä. Saati edes kahtakymmentäseitsemää. Huh kun muistelee sitä kahdenkympinkriisiä, niin mitä se onkaan sitten kolmikymppisenä. En uskalla edes kuvitella.
Äiti lupasi syntymäpäivälahjaksi Olipa kerran elämä -dvd-paketin. :) Se on mukavaa, koska olen kyttäillyt tuota Sillä Silmällä jo kuukaudenpäivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti