Siinä se sitten oli. Ja meni. Yllättävän hyvinhän tämä oikesti meni, aika ei tullut pitkäksi. Nukuin juuri niin paljon kuin nukutti. Söin niin paljon kuin pystyin. Tänään olen jopa tehnyt hieman kouluhommiakin. Kissatkin ovat varaäidin hoidosta huolimatta elossa. Silti. Tästä kaikesta huolimatta. Ja kuitenkin. Niin. En haluaisi viettää elämääni tässä kaupungissa yhtään sen enempää kuin on pakko.
Viikon päästä vanhenen taas sen verran, että kokonaisia vuosia tulee yksi lisää. Onneksi saan lauman tuttuja ja ystäviäni mukaan baariin. Ja etenkin M:n. Hän sai töistä vapaata. :) Vielä kaksi viikkoa ainepainotteista harjoittelua. Sitten käytännössä viikko vapaata, ja vielä viikko opetusta. Ei kai kuulosta siltä, etten viihdy tulevassa ammatissani? Viihdyn, mutta kaipaisin vähän vähemmän pakollisia ja kiireellisiä asioita elämääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti