Olen aika hajalla. En ehkä hirveän huonossa mielessä hajalla, mutta kuitenkin. Tänään. Superpäivä, paljon kaikkea. Tai no, terveellistä ruokaa, joskin sitäkin paljon. Kirjoitan nyt ihan mitä aivot tuovat käsiin viesteinä, kun en pysty. HuuuH. Olen istua tököttänyt tietokoneella tunteja ja taas tunteja. Edessä vilistävät käsityön jaksosuunnitelma, joku toimintahässäkkä, mihin kirjoitin siitä miten oppilaita pitää ymmärtää ja käyttää aistikanavoita ja opettajan tulee noudattaa sovittuja sääntöjä ja rangaista tarpeen tullen. Ja sitten matematiikan suunnitelma. Vaatimattomasti kymmeneksi viikoksi tästä eteenpäin suunnitelmaa pukkaisi. :O
Murtolukuja. Ompelukoneita. Murtolukuja ja sekoilua wordin kanssa. Sitten vähän kasvatuksellisia ajatuksia ja oppimiskäsitystä. Hajoilen. Pitäisi päästä aivan EHDOTTOMASTI M:n kainaloon. Pitäisi päästä. Pois täältä, heti kiitos. Sulkisin silmät ja pistäisin sormet korviin. "Rutista mua, jooko.." Ja sitten se rutistaisi. Ja minä sanoisin "nnnnnghhhh" kun se rutistaisi niin kovasti ja sitten olisi. Sitten olisi rauhallista. Hiljaista. Jotain. Tuntuu hyperaktiiviselta. Sellaiselta, että kohta joko itken tai sitten itken. Olen touhunnut. Tehnyt. Puhunut irkin välityksellä kavereiden ja kämppiksen kanssa. Pohtinut omia ja muiden opetuksellisia ongelmia. Lukeeko kakkosluokkalainen 121 sivua parissa tunnissa? Minä luen puolessa tunnissa. Jaa, kuulostaa pitkältä määrältä.. Todellako, älkää nyt masentako, hei kaverit! No kyllä sä selviit. Kai ne lukee, annat vaikka kotitehtäväksi. Kyllä se siitä. Ei stressata? Ei stressata. Okei. Ja stressataan silti. Ja hyperaktivoidaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti