Päivän biisi - Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu, Martti Servo ja Napander
Hahah. Ohjaava opettaja pitää lapsia lahopäinä. Hänen mielestään lapset olivat tänään ihan hirviöitä. Palautekeskustelua alkoi jotenkin näin.
Ohjaava opettaja: (pistää läppäriltä soimaan biisin...) "Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu...."
Minä: "Öööö hehehehhe.."
Ohjaava opettaja: "No anna tulla! Anna palaa vaan, eikö lapset ollu ihan hirveitä?!"
Minä: "No. Öö.. Kyllähän ne oli vähän levottomia... Mutta kyllä mä sen arvasin, kun pelattiin muistipeliä, että pakostikin siitä tulee hälinää.. Että sikäli.."
Ohjaava opettaja: "No joo, mutta kamalaa. Näähän on ihan lahopäitä. Onneksi tää ei oo mun oma luokka. Katoitko sä tota yhtäkin, eihän se tajunnut koko asiasta mitään!"
Minä: "No öö.. Joo no, onhan tää näköjään vaikea asia. Mut niin se oli kyl toisellekin luokalle, kun puhuin asiasta sen luokan harjottelijalle."
OO: "No mut silti. Ja ne kaks fiksuu. Mitä nekin tekee koulussa?! Olisivat kotonaan kun kerran ovat niin hyviä. Rasittavaa, että sellasille pitää keksiä jotain lisätekemistä."
Tietäisittepä vaan miten ronskia kieltä oppilaita arvioitaessa käytetään. Opettajanhuone on purkutila, jossa käydään läpi oppilaiden kömmähdykset ja onnistumiset. Ruoditaan oikein pohjamutia myöten. Mutta toisaalta. Kuitenkin mielestäni ainakin 90% opettajista oikeasti pitää oppilaistaan ja arvostaa heitä. Tämä on vain ammattikuntani tapa selviytyä stressistä ja paineista. En nyt suoraan vertaa hautausurakoitsijaa ja opettajaa, MUTTA: Opettajan työssä ja hautausurakoinnissa on se yhteinen piirre, että molempien työ on henkisesti raskasta. Tämä johtaa raskaisiin huveihin ja synkänhilpeisiin keskusteluihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti