Sovin M:n kanssa tammikuun toisena päivänä, että syön suklaata seuraavan kerran vasta kun saan 400g:n pussin turkinpippureita tuhottua. En ole saanut vieläkään niitä kaikkia syötyä (osasyy: ne ovat tallessa Espoossa ja syön niitä vain näin ollen viikonloppuisin). Suklaudettomuuslupaus on osoittautunut odotettua kovemmaksi vastukseksi. Viikon sisällä olen jo kaksi kertaa nähnyt unta, jossa repsahdin ja söin suklaata niin että napa paukkui. Ja tänään viimein annoin itselleni luvat kiertoteitse ostaa suklaata. Suklaarusinat, ai laav juu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti