Täällä kotikotona tulee nukuttua, syötyä, nukuttua ja syötyä. Tänään olen käynyt kaverin luona kuuntelemassa viimeisimmät juorut, mutta sen lisäksi olen lähinnä syönyt ja nukkunut. Tahtoisin olla jo Espoossa. Nööööh. Sitten odotan ja odotan Espooseen pääsemistä. Ja sitten on viikonloppu ja menen Espooseen. Ja sitten minua stressaa kaikki - harjoittelu, ensi kesä, ensi vuosi, elämä, harjoittelu, gradu, koulu, elämä. Ja sitten en osaa nauttia viikonlopusta. No, toivottavasti kuitenkin osaan. Osaan toki. Tietty.
Tiedän, että ensi viikosta tulee stressaava. Silti en osaa/jaksa/pysty/kykene valmistamaan mitään etukäteen helpottaakseni urakkaa. Pitäisi suunnitella tulevia tunteja ja vaikka mitä. Mutta ei mietitä sitä, eihän? Tänään oli muuten ihan kiva päivä. Vähän ehkä turha ja tylsä.
Kämppis on/oli niin kipeänä, että olin jo hieman huolissani. Miten terveellistä voi olla, että toinen yskii yskimästä päästyään oksennuspisteeseen asti yöt ja päivät. Yskä vaan jatkuu ja jatkuu. Toivottavasti perjantainen lääkärissä käynti on auttanut asiassa.
Eäääh. Oikeasti tahtoisin vain avautua siitä miten rankkoja ja stressaavia seuraavat viikot tulevat olemaan, mutta kieltäydyn ajattelemasta. Paljon turhan jauhantaa, jotta ei tarvitsisi ajatella olennaista. *sormet korviin ja mölinää* Mutta se onni tässä on, että kasasin kaikki hommat harjoittelun alkuun, joten viimeiset 3 viikkoa harjoittelusta ovat minulla lomaa. (???? Tai siis aikaa gradua varten.) Kuulostaa varmaan hassulta. Hankin tietoisesti itselleni hirveän urakan, joka pitää hoitaa pikaisesti. Siinä on vain se, että kiire minulla tulisi joka tapauksessa. Jättäisin hommat kuitenkin viime tinkaan. Tässä viime tinka vain tulee nopeammin, joten asia on nopeammin hoidettu pois jaloista. Näppärää, eikö?
Aaargh, stressihajoilua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti