Kummallista, miten henkilökohtaisemmalta Aasian suurtuho tuntuu, kun kadonneena on suomalainen julkkis. Sirkesalo perheineen on kadonneiden joukossa, ja netissä liikkuvista (oletettujen paikalla olleiden) postauksista päätellen he eivät olisi enää elossa. Tuntuu kornilta, että minulle täysin tuntematon ihminen tuntuu niinkin läheiseltä kuin tuntuu. En oikein osaa kuvailla tunteitani. Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että myös julkisuudesta elävä ihminen voisi noin vain kuolla. Tietenkin voi, sanoohan sen järki. Silti.
Katselen kadonneiden suomalaisten kasvoja ja nimiä. Seassa on pari tuttua nimeäkin kotikaupungista. Käsittämätöntä että.. En tiedä mitä. Käsittämätöntä silti. Sisäinen epäusko tapahtuneen suhteen on suuri. Käsittämätöntä.
Juhlin huomenna alkavaa uutta vuotta samaan aikaan kun miljoonat ihmiset ympäri maapallon surevat kadonneita ja kuolleita ystäviään, sukulaisiaan, tuttujaan.. Kunnioitan kotikaupunkini päätöstä lahjoittaa ilotulitusrahat hyväntekeväisyyteen. Summa ei varmaankaan ole suuressa mittakaavassa ratkaiseva, mutta kaikki lahjoitukset otetaan varmasti silti kiitollisena vastaan. Huomenna käyn minäkin pistämässä lippaaseen roponi uhrien auttamiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti