Pistää nieleskelemään, kun katselee Thaimaasta ja muilta hyökyaaltojen ravistelemilta alueilta saapuvia ihmisiä televisiosta. Tuntuu hurjalta, että luonto on jälleen osoittanut voimansa - hintana kymmenien tuhansien ihmisten henki. Kylmät väreet vilistävät pitkin selkää, kun katsoo miten suurta tuhoa kyseinen alue on kärsinyt. Kammottavaa on myös se, että ensimmäisen aallon jälkeen ihmiset ovat rynnänneet rannoille katsomaan tuhoa vain huuhtoutuakseen hetken kuluttua olemattomiin.
Minulle on joskus avauduttu siitä, että jaksan murehtia muiden asioita. Kauhistuin esimerkiksi kerran miten hevari-isä oli pukenut 2-3 -vuotiaan pikkupoikansa nahkatakkiin, korvarenkaaseen ja kettinkeihin. Poika kuunteli ulkoilmakonsertin raskainta heviosuutta heilutellen käsiään \,,/ -asennossa. "Mitä se sulle kuuluu mitä muut lapsillaan tekee..!" "Mitä sä jaksat huolehtia siitä miten joku on kuollut!" "Älä aina jaksa kauhistella noita juttuja, niitä vaan tapahtuu, IHAN SAMA." En voi sille mitään, että tietyt asian koskettavat. Ja en ymmärrä miten se ikinä voisi olla huono puoli minussa.
Edelliseen postaukseen liittyen:
En voi uskoa, että luonto olisi itsessään hyvä tai paha. Hyökyaallot eivät ole luonnon kosto ihmisille. Ne eivät myöskään ole jumalan/jumalien kosto maailmalle, vaan hyökyaallot ovat hyökyaaltoja. Eivät mitään muuta. Ei leijonakaan gasellin niskan murtaessaan ole hyvä tai paha, vaan leijona. Maailmamme on juuri niin raadollinen kuin sen täytyykin olla pysyäkseen elinkelpoisena. Tämä ei kuitenkaan estä tuntemasta surua kuolleiden ja loukkaantuneiden hyökyaaltojen uhrien puolesta.
Asiasta viidenteen. Kävin ale-myynneissä ja mukaan tarttui kassillinen tavaraa. Kaikeksi onneksi en ostanut mitään täysin turhaa, vaan esim. talvitakki ja kaulaliina tulivat tarpeeseen. Selkä alkaa olla jo niin hyvässä kunnossa että pystyin kävelemään ympäri kauppoja ja kuolata n.90e maksavia ihania punaisia kenkiä. En kuitenkaan kyennyt ostamaan niitä - 90e on sentään vähän liikaa.
Julkisesti lupaan tässä ja nyt, että: Huomenna aloitan gradun kanssa painimisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti