scandinavian music group soi päässä, ja biisin sanat istuvat kuin nenä päähän. mihin nää päivät katoilee? tänäänkään en ole tehnyt juuri mitään. ainoa rehellisen aktiivinen toimi on ollut graduhaastattelun toteuttaminen - tosin se kestikin sitten lähes pari tuntia. (voi sitä litteroimisen määrää..)
päivät vain katoavat. kolme ja puoli vuotta opiskelukaupungissa ovat hävinneet kuin tuhka siihen kuuluisaan tuulenpuuskaan. seurustelua on takana yli kaksi vuotta. elämää lähes 24 vuotta. eli mitä hitsiä. eihän tähän ole millään voinut mennä näin pitkää aikaa, eihän? kohta on joulu, sitten melkein heti kevät ja kesä, jonka jälkeen puoli vuotta opiskelua. ja sen jälkeen? en todella tiedä. tuntuu jopa pelottavalta ajatella, että sitten on taas hetki elämässä jossa on pakotettu tekemään suuria päätöksiä.
muutanko poikaystäväni M:n kanssa yhteen? löydänkö töitä? mitä töitä löydän? viihdynkö töissäni? olenko oikealla alalla? mistä päin suomea löydän töitä? mitä ihmettä? apua.
olen muuten huomannut, että sotken kotini lähes pakonomaisesti heti siivouksen jälkeen aivan karmeaan kuntoon. tyhjiä viilipurkkeja, käytettyjä deodoranttipulloja, kuitteja, sekalaista paperiroskaa, muovipusseja, kuitteja, lehtiä, kyniä, pölyä... lista on loputon. ja kaikki tämä on pitkin pöytää ja lattioita. sohvaa ei luonnollisesti edes näe vaatevuoren alta. välillä ahdistaa olla näin sotkuinen, sillä oikeasti pidän siivoamisestakin toisinaan. tämä yltiösotkuisuus on aivan uusi piirre minussa ja se on muodostunut pikkuhiljaa tämän syksyn aikana. ihmeellistä.
päivät vain katoavat. kolme ja puoli vuotta opiskelukaupungissa ovat hävinneet kuin tuhka siihen kuuluisaan tuulenpuuskaan. seurustelua on takana yli kaksi vuotta. elämää lähes 24 vuotta. eli mitä hitsiä. eihän tähän ole millään voinut mennä näin pitkää aikaa, eihän? kohta on joulu, sitten melkein heti kevät ja kesä, jonka jälkeen puoli vuotta opiskelua. ja sen jälkeen? en todella tiedä. tuntuu jopa pelottavalta ajatella, että sitten on taas hetki elämässä jossa on pakotettu tekemään suuria päätöksiä.
muutanko poikaystäväni M:n kanssa yhteen? löydänkö töitä? mitä töitä löydän? viihdynkö töissäni? olenko oikealla alalla? mistä päin suomea löydän töitä? mitä ihmettä? apua.
olen muuten huomannut, että sotken kotini lähes pakonomaisesti heti siivouksen jälkeen aivan karmeaan kuntoon. tyhjiä viilipurkkeja, käytettyjä deodoranttipulloja, kuitteja, sekalaista paperiroskaa, muovipusseja, kuitteja, lehtiä, kyniä, pölyä... lista on loputon. ja kaikki tämä on pitkin pöytää ja lattioita. sohvaa ei luonnollisesti edes näe vaatevuoren alta. välillä ahdistaa olla näin sotkuinen, sillä oikeasti pidän siivoamisestakin toisinaan. tämä yltiösotkuisuus on aivan uusi piirre minussa ja se on muodostunut pikkuhiljaa tämän syksyn aikana. ihmeellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti