Jossain määrin minua kaduttaa, että otin taas niin itseeni M:n tekemiset. Sillä hetkellä vain tuntui (jälleen kerran), että humalahakuinen illanvietto oli jotenkin niin teini-vapaa-poikamies -tyylinen, etten kyennyt pitämään sitä sisälläni. Lähetin M:lle mailia keskellä yötä, jossa omasta mielestäni kykenin kuitenkin esittämään pahan mieleni ilman että syyllistän häntä. En tahdo syyllistää häntä, koska jossain määrin pystyn näkemään asian myös hänen kantiltaan. Eihän se ole hänen syynsä, että minä tunnen näin. Ja aion kertoa tämän huomenna myös hänelle, kun pääsen taas kultsin kainaloon. :)
Ei siis sillä, että edelleenkään arvostaisin hänen tapaansa kääntää jokainen "miestenilta" humalaksi. Minua ärsyttävät lähinnä hänen työkaverinsa, joille humala näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Muiden kavereiden kanssa M käy esim. elokuvissa ja tulee sieltä kotiin ennen kaatokänniä ja baarin valomerkkiä. EN halua tulla jäkättäväksi tyttöystäväksi, joka suuttuu joka kerta, kun poikaystävä lähtee työkavereiden kanssa iltaa viettämään. EN SUOSTU. En tahdo olla sellainen. Ja aivan rehellisesti yritän joka kerta iloita M:n puolesta, kun hän viettää villiä iltaelämää, mutta sisimmässäni en vain aina kykene siihen.
Tänään kävin isomman pikkuveljeni kanssa jouluostoksilla. Se oli varsin mukavaa puuhaa, sillä pikkuveljeni osaa shoppailla. :) Hän jaksaa kierrellä kauppoja ja hypistellä tavaroita ehkä paremmin kuin minä.
Tänään tapasin myös vanhan ystäväni, jota näen aivan liian harvoin. Hän ja hänen miehensä sekä ystävä USA:sta olivat todella piristävää seuraa. Huomasin, että pystyn tuomaan ajatukseni julki myös kolmannella kotimaisella - englannilla. Olen ylpeä itsestäni, sillä rehellisesti sanottuna hieman pelkään edes yrittää puhua vieraita kieliä. Ymmärrän englantia yleisissä keskusteluissa lähen virheettömästi, mutta silti oman suun avaamisen kynnys on korkea. Ja mitä hemuli silti tekikään tänään? Puhui lähes kaksi tuntia kohtalaisen sujuvaa englantia ja tuli mielestään ymmärretyksi. JIPII. :) Näinkin pienistä asioista voi tulla iloiseksi. Itsetunto kohosi hetkeksi kattoon. :)
Ei siis sillä, että edelleenkään arvostaisin hänen tapaansa kääntää jokainen "miestenilta" humalaksi. Minua ärsyttävät lähinnä hänen työkaverinsa, joille humala näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Muiden kavereiden kanssa M käy esim. elokuvissa ja tulee sieltä kotiin ennen kaatokänniä ja baarin valomerkkiä. EN halua tulla jäkättäväksi tyttöystäväksi, joka suuttuu joka kerta, kun poikaystävä lähtee työkavereiden kanssa iltaa viettämään. EN SUOSTU. En tahdo olla sellainen. Ja aivan rehellisesti yritän joka kerta iloita M:n puolesta, kun hän viettää villiä iltaelämää, mutta sisimmässäni en vain aina kykene siihen.
Tänään kävin isomman pikkuveljeni kanssa jouluostoksilla. Se oli varsin mukavaa puuhaa, sillä pikkuveljeni osaa shoppailla. :) Hän jaksaa kierrellä kauppoja ja hypistellä tavaroita ehkä paremmin kuin minä.
Tänään tapasin myös vanhan ystäväni, jota näen aivan liian harvoin. Hän ja hänen miehensä sekä ystävä USA:sta olivat todella piristävää seuraa. Huomasin, että pystyn tuomaan ajatukseni julki myös kolmannella kotimaisella - englannilla. Olen ylpeä itsestäni, sillä rehellisesti sanottuna hieman pelkään edes yrittää puhua vieraita kieliä. Ymmärrän englantia yleisissä keskusteluissa lähen virheettömästi, mutta silti oman suun avaamisen kynnys on korkea. Ja mitä hemuli silti tekikään tänään? Puhui lähes kaksi tuntia kohtalaisen sujuvaa englantia ja tuli mielestään ymmärretyksi. JIPII. :) Näinkin pienistä asioista voi tulla iloiseksi. Itsetunto kohosi hetkeksi kattoon. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti