11.12.04

hyvä kirjailijasetä,

En ymmärrä alkuunkaan, miksi olet mennyt kirjoittamaan sen kirjan. Hyvä setä, etkö ymmärrä, etten ymmärrä? Setä, tahtoisin vielä kysyä, että vaikka sivistyssanat ovatkin sivistyssanoja, niin mikä pakottaa viljelemään niitä epätoivoisuuksiin asti? Kuulkaa setä, teidän kirjanne on ihan täyttä skeidaa, enkä jaksa edes katsella sen yksitoikkoisia aukeamia, joita riittää ja riittää ja riittää. Etkö ole ajatellut lukijoita lainkaan? Ja kiltti tentaattori: ANNA ARMOA. Miksi minut pakotetaan tappamaan mielenkiinto esiopetusikäiseen huimia asioita oppivaan ja kiihtyvää vauhtia kehittyvään ihmistaaperoon?

Tällä hetkellä tenttiin lukeminen etenee jotakuinkin näin: "Siirtymävaiheen toiminta on, Pramlingin kehityspedagogiikkaa lukuun ottamatta, eri tavoin rikastettua leikkiä. Siirtymän metaforana voidaan käyttää leikin mahdollisuuksien ammentamista tyhjiin. Tällöin on syytä kysyä mitä ovat leikin tuottamat lapsen kehityksen uude... uu.. uudet.." Onko tämä suomea? Mitä ihmettä? Luen uudestaan, mutten siltikään tajua tekstiä.

Tämän jälkeen siirryn kämppiksen huoneeseen latelemaan kilpaa hänen kanssaan (hän lukee samaan tenttiin) kirosanoja. Seuraavaksi yritämme ymmärtää mitä kirjassa on sanottu. Emme ymmärrä. Tämän jälkeen sovimme, ettei kyseinen osa kirjasta ole olennaista, minkä jälkeen tympäännyksestä huokaillen palaan omaan huoneeseeni lukemaan lisää paskaa. Kierros alkaa alusta noin puolen tunnin kuluttua.

Sijaistoimintoina olen mm. pyykännyt, siivonnut, tehnyt palapeliä, syönyt liikaa, kirjoittanut maileja (ja blogiin) ja irkannut, vaikkei ole ollut kenellekään mitään sanottavaa.

Kiitos kiva kirjailijasetä tästäkin päivästä.

Jos joku tahtoo tutustua esikouluikäiseen lapseen niin syvällisesti, että minusta mieleen tulee lähinnä goatse, niin tässä olkaapa hyvät: Pentti Hakkarainen, Kehittävä esiopetus ja oppiminen.

Ei kommentteja: