yöeläimelle ei uni maistu

en osaa käydä ajoissa nukkumaan, en sitten millään. kello on yli hemulin nukkuajan jo monta monta tuntia, mutta täällä se kukkuu. kukkuu. ja muut nukkuu. ennen kahdeksaa pitäisi herätä opintojen ja graduhommien pariin, mutta ehei. se ei paljon motivoi nukkumaan. etenkin kun pitkän vapaaputken jälkeen nukkurytmi on lähinnä vinksin vonksin.

kuka minä olen? päivää, olen hemuli. olen hieman (?) yli parikymppinen naisihminen. humanisti. hm. miksiköhän tuo on tätä nykyä ensimmäinen asia joka minusta tulee itselleni mieleen. hei, olen humanisti. eihän se oikeasti sano yhtään mitään. olenpa silti. ihmiset ovat yksilöitä. jokaisessa on ainakin joskus ollut jotain hyvää. luontoa ei saa roskata. ihmiset toisaalla ovat täydellisen yhtä arvokkaita sisäisesti kuin täällä suomessakin. sellaista. kaikkea sellaista, mihin paatunut ja kovapintaiseksi kasvanut Aikuinen sanoo, että "heh heh on siinä naisella jutut. heh heh kyllä elämä opettaa." mjaa. katsotaan. tahtoisin niin kovasti säilyttää edes osan tästä uskosta hyvään. muuten en uskokaan mihinkään sen kummempaan hyvään. uskon ihmiseen ja se mielestäni on enemmän kuin tarpeeksi yhden ihmisen uskoa.

itseäni vähän jännittää tälläinen blogailu. että kuinka paljon tänne uskaltaa kirjoittaa. toisaalta, höhhöpäisyyksissäni kuvittelen tietysti valloittavani koko blogimaailman. mutta se jäänee tekemättä. onneksi saa silti haaveilla.

nyt menen nukkumaan. hyvää yötä ja terveisiä täältä kolosta, jos juuri sinä olet eksynyt lukemaan juttujani. :)