Esittelen itseni oikeastaan lähes poikkeuksetta aina lempinimelläni. En ole kovinkaan sinut oikean nimeni kanssa - etenkään ensimmäisen etunimeni kanssa. Sitä ei kukaan kukaan koskaan koskaan käytä. Lempinimeni kuvaa mielestäni paremmin minua. Sellainen poikatyttömäinen rääväsuu ja iloinen pikkuotus. Ei mikään hienosteleva suomenruotsalaishenkinen neiti.
Ja tästä aktiivisesta lempinimenkäyttötavastani johtuen epäilen, etteivät esimerkiksi läheskään kaikki M:n sukulaiset edes tiedä oikeaa nimeäni - saati sukunimeä. Ollaan M:n kanssa oltu tiimi jo yli kolme vuotta, enkä silti tiedä, kuinka pitkälti M:n vanhemmatkaan tietävät nimistäni. Ei ole tullut puheeksi. Kai. No, tässä tammikuun alkupäivinä ainakin sukunimeni pompsahtaa näkyville ihan kirjaimellisesti, kun pistämme M:n kanssa hynttyyt yhteen. Ulko-oveen siis tulee yhden nimen sijasta kaksi. Jei.
(Tämä kaikki tuli mieleen aamulla postiluukusta pudonneesta joulukortista, jonka osoitekentässä luki M:n koko nimi ja vieressä lempinimeni.)
Huomenna menen katsomaan luokkani joulujuhlaa ja jään L:n kanssa suunnittelemaan ensi kevättä. Ohhh. Ensimmäinen opettajien kokoontuminen työasioissa.
Ja tästä aktiivisesta lempinimenkäyttötavastani johtuen epäilen, etteivät esimerkiksi läheskään kaikki M:n sukulaiset edes tiedä oikeaa nimeäni - saati sukunimeä. Ollaan M:n kanssa oltu tiimi jo yli kolme vuotta, enkä silti tiedä, kuinka pitkälti M:n vanhemmatkaan tietävät nimistäni. Ei ole tullut puheeksi. Kai. No, tässä tammikuun alkupäivinä ainakin sukunimeni pompsahtaa näkyville ihan kirjaimellisesti, kun pistämme M:n kanssa hynttyyt yhteen. Ulko-oveen siis tulee yhden nimen sijasta kaksi. Jei.
(Tämä kaikki tuli mieleen aamulla postiluukusta pudonneesta joulukortista, jonka osoitekentässä luki M:n koko nimi ja vieressä lempinimeni.)
Huomenna menen katsomaan luokkani joulujuhlaa ja jään L:n kanssa suunnittelemaan ensi kevättä. Ohhh. Ensimmäinen opettajien kokoontuminen työasioissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti