jaksaa, jaksaa, jaksaa!

Two more days to go. Pinnistän itsestäni huomenna supersuorituksen tentissä ja näytän sillä tavalla pitkää nenää sille rasittavalle uskontoäijälle. Eilen puhuttiin opiskelukavereiden kanssa tapauksesta. Äijän pitäisi varmaan vaihtaa lääkitystä. Tekisi mieli vetäistä isku vyön alle sille miehelle ja kysyä, että "Kun nyt olet pappi, niin mitä olet mieltä: kohteletko tässä nyt minua niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan? Käänsitkö tässä tilanteessa toisen posken, vai iskitkö takaisin? Mitä olet mieltä?" Minua RASITTAVAT uskontoihmiset, jotka julistavat ilosanomaa ja kristinuskon perusideaa toisen kohtelemisesta niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Ja sitten täydellä tohinalla itse toimitaan täysin näiden ideaalien vastaisesti. Se vaikutta niin hemmetin kaksinaamaiselta, etten voi sietää. Kyllä se mies minulle suuttua sai, en minä sitä. Mutta se pistää veren kiehumaan, että hän kantaa kaunaa jo sovitusta asiasta. Mikä tässä tilanteessa enää on epäselvää ja äksyilyn oikeuttavaa? En tajua. Ja silti hän kohtelee minua kuin kakkakikkaretta. Jokainen saa uskoa mihin haluaa. En mene sanomaan, että oma ajattelutapani olisi ainoa hyväksyttävä tai edes oikea. Mutta jos esimerkiksi on valmis opiskelemaan papiksi asti ja näin julkisesti julistamaan omaa sanomaansa, olisi minun mielestäni tarkoituksena, että sitten myös itse noudatetaan julistusta. Ok. Mies varmaan vetoaisi siihen, että ihminen on erehtyväinen. Tai sitten ei vetoaisi. Tuskin vetoaisi. Hän luultavasti ryhtyisi huutamaan ja kieltäytyisi tekemästä tenttiä minulle. Ärsyttävä, ärsyttävä mies.